Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

30.11.2011

Herra Ihanuus


Siellä se ihanuus rauhoittavasti huokaili ja tarkkaili, kun me eilen kuvasimme uuden sänkymme vikoja.

27.11.2011

harjoitus tekee torttumestarin



Viikko sitten sunnuntaina


Eilen alkoi jo syntymään ihan oikean näköisiä joulutorttuja, meillähän ei täällä ole mitään muotteja taikka käteviä valmiita oikeankokoisia taikinalevyjä saatika edes sitä valmista luumuhilloa.


Me vietettiin eilen pikkujouluja, uusien Suomi-tuttavuuksien seurassa. Tarjolla oli kaikkea herkkua, minä söin viisi karjalanpiirakkaa... Ne oli ihan out of this world - hyviä.

23.11.2011

Perunaa ja pasteijoita

Tietotekniset ongelmat ei kun vain jatkuvat, minä murisen ja näppäimistö kieltäytyy toimimasta. Mutta nyt taas jostain kumman syystä keskiviikon aamupäivä tuo toivoa. Kone toimii (liekö syynä 24h tuultin vieressä  sekä yö ilmastoidussa huoneessa, btw - ilmastoinnin on oltava yksi parhaista keksinnöistä pohjalaiselle hikipirkolle).

Kuumuus ei kuin kuumenee ja kosteus tihenee. Yöt ja aamut tuntuvat olevan täysin tuulettomia, minkään sortin ilmavirtausta ei ole ellei sitä sähköllä tuota. Aamulla joogassa neljä aurinkotervehdystä kasteli paidan läpimäräksi, yhden jalan asana sai hikikarpalot valtoimenaan virtaamaan. Paikalliset kaverit naureskelevat ja sanovat, että tämä ei tästä helpommaksi muutu, toukokuuhun saakka ilma on tiheää ja kuumaa. Juomaveden kulutus on noussut, viikossa menee jo 40 litraa vettä meidän kahden kulutuksessa eli reipas viisi litraa päivässä ja mies on valveillaoloajasta noin neljä tuntia viitenä päivänä viikossa kotona.

Joulu lähestyy, kaupoissa on ollut jo kauan aikaa raketteja ja koristeita myynnissä. Aina yhtä ihastuttavia muovikuusia ja kirkuvia jouluvaloja. Not. Minulla on pikkulaatikko täynnä joulukoristeita, mutta taidanpa jättää ne sinne viimeiselle viikolle ennen joulua. Sunnuntaina tosin testasin jo joulutorttujen tekoa, mikä alkoi ihan itse luumuhillon tekemisellä. Tortuista tuli vähän surkuhupaisia, koska oikaisimme vähän ja ostimme pakastealtaasta valmista taikinaa, joka ei sitten ollutkaan niin kovin kuohkeaa.

Tänään jatkan kaverini kanssa jouluruokatestaamista. Olen nimittäin löytänyt veroiseni perunarakastajan täältä Mombasasta. Tämä Suomi-kaverini saattaa olla jopa piirun verran innokkaampi perunafani. Perunarakkauden jakaessamme päätimme kokeilla tuota niin kovin pelättyä ja vaikesti valmistettavaa imellettyä perunalaatikkoa. Eilen hoidin alkujärjestelyt eli keitin perunat (kuorineen, kyllä), kuorin keittämisen jälkeen, muussasin ja jätin ne yöksi keittiökeijujen seuraksi imeltymään ja niinpä vaan aamulla muussi oli mennyt vetelämmäksi ja ilmeisesti imeltymistä oli tapahtunut. Tänään on tarkoitus paistaa itse laatikko loppuun asti, tehdä muutamat joulupasteijat ja ehkäpä saan kaverini myös houkuteltua mutakakun leipomiseen.

Ei kenelläkään olisi mitään punajuuresta valmistettavaa ruokaa mielessä? Semmoista mihin ei tule tuorejuustoa ja paketillista liivatetta, täältä kun niitä ei oikein saa. En ole varmaan koskaan ollut näin aikaisin liikkeellä jouluun liittyvissä asioissa.

18.11.2011

Kosteus vieköön.

Viime viikot tai oikeastaan ihan lokakuun alusta asti on riesanani olleet tietokoneongelmat. Heinäkuussa ostettu läppäri kieltäytyi kirjoittamasta, suurin osa näppäimistön kirjaimista lakkasi toimimasta. Vanha, tuskin eloa osoittava läppäri lopetti toimintansa muutaman näppäimen osalta, kuten välin, n -ja p-kirjaimen.
Kaceri lainasi pari viikkoa sitten ulkoisen näppiksen, joka on toiminut tämän viikon maanantaihin ihan hyvin, kunnes sitten alkoi toimimaan kirjainpareina. Tyyliin kun painan tabua menee caps lock päälle, kun painan a:ta tulee myös s ja niin edelleen. Kirjoittaminen alkoi olla aika työlästä, aikaa vievää ja ennen kaikkea hermoja raastavaa. Ja nyt, perjantai-iltana puolikymmeneltä näppäimistö toimii taas kuin unelma. En ymmärrä.



Tuttu pariskunta kertoi, että heillä on mennyt 10 tietokonetta rikki, ja sen nyt on pakko olla ainakin 10 vuoden sisällä. Kone per vuosi. Joko kovalevy tai näppis sanoo sopimuksen irti. Syynä tämä inha kosteus.


Kuumuus on laskeutunut Mombasaan marraskuun mukana. Kuumuus ja kosteus. Öisin en voi kuvitellakaan nukkuvani enää ilman ilmastointia, mikä on kyllä aika luksusta. Kahdeksan kuukauden jälkeen peiton käyttö tuntuu niin ylelliseltä. Mutta siis, aamulla kun avaa makuuhuoneen oven on vastassa hyvin kostea, tunkkaisen tuntuinen tiivis ilma. Sisätiloissa lämpötila on kohonnut 30 asteeseen, entisen 27 asteen sijaan ja voin kertoa, että siinä on huima ero, varsinkin kun kosteusprosentti on kohonnut myös. Vihaan tuota kuumaa ja tiivistä ilmaa, joka aamuisin ottaa aina vastaan. Se on kaikkea muuta kuin raikasta ja saa välittömästi harteille heitettyä nuhjaantuneen olon.


Vaatekaapit ja kaapit muutenkin on pidettävä auki ellei halua homekerrosta. Keittiössä puiset kauhat ja leikkuulaudat keräävät homeen muutamassa viikossa pinnalleen. Paikallinen tapa onkin kuivattaa kaikki suoran auringon alla, rutikuivaksi. Niinpä meidänkin kapustat matkaavat nykyään kerran viikossa auringon alle makaamaan.


Vielä syyskuussa ja ystävän matkatessa tänne lokakuussa jaksoin innolla ottaa aurinkoa. Ystävän lähdettyä en ole aurinkoon päin vilkaissutkaaan. Taisi tulla överit. Huolella hankitut rusketusrajat haalenevat ja kasvot alkavat kalveta. Niin ja tämä kuumuus alkaa olla liikaa.

Yksi kaveri kysyi muutama päivä sitten facebookissa että joko on alkanut kasvot valuu vettä -hiki? Vastasin, että kyllä.

13.11.2011

Sunnuntai, hyvää isänpäivää!

Keskiviikko meni Nairobissa.

Torstaina oli sähköt poikki aamukuudesta iltaseitsemään. Jäätelö suli pakastimeen, prkl.

Perjantaina iski hirmuinen päänsärky, veti sänkyyn koko päiväksi.

Lauantaina menimme patjakaupoille, jotka päätyivät kaksituntiseksi keskusteluksi autoista. Mies ja liikkeen omistaja löysivät toisensa ja pian mies jo istuikin omistajan Porschessa ja kävi läpi joka hemmetin nappulan ja toiminnon. Sanomattakin selvää, että patjasta unohtui keskustella ja että allekirjoittaneella meni hermot täysin. Hei, se oli minun selkä ja uuden patjan hankintahetki. Ilta meni miehen kollegan läksiäisissä, kahdeksan vuotta Itä-Afrikassa, Tansaniassa ja Keniassa ovat varmasti jättäneet jälkensä tämän sympaattisen filpparin sydämeen. Iltaan kuului siis yllätysyllätys karaokea, paljon riisiä ja juomaa. Tunnelma on minun mielelleni niin absurdi, kun kolme filippiiniläismiestä laulaa hennoilla äänillä kaikkensa antaen Bon Jovin Bed of Rosesia. Tai Celine Dionia, Scorpionsia ja Michael Boltonia. Tähän väliin on taas sanottava, että nautin filppareiden seurasta, se on jotenkin niin täysin erilaista kuin  mikään koskaan kokemani kulttuuri. Äärettömän ystävällistä ja ujoa menoa, mutta silti jokainen laulaa karaokea ilman minkäänlaista häpeää ihan millaisella laulutaidolla tahansa.

Sunnuntai. Aamulenkki eilisen tappelupukareiden Akun ja Maran kanssa, porkkanasämpylöitä home made ja aamupala jo ennen kymmentä... Apua, mihin tämä maailma on menossa (niin ja ne sämpylätkin tuli uunista ulos jo ysin jälkeen)? Nyt patjagooglailua ja nettimaailman tietojen päivittämistä neljän päivän pimennon jälkeen.

Hyvää Isänpäivää kaikille iseille! ja erityisesti omalle isälle!

Mombasassa on läkähdyttävän kuuma vaikkei aurinkoa edes näy. Kaikki mahdolliset läpivedot on ikkunoita ja ovia avaamalla mahdollistettu, silti jokainen vähänkään toimiva katto -tai lattiatuuletin on päällä. Hiki.

8.11.2011

Viikko on mennyt ilman roskien poltosta tulevaa savua, kannatti käydä papin juttusilla. Kaksi naapuria on nyt saatu luopumaan roskien poltosta pihoillaan. Hyvä saavutus, taputtelin itseäni olkapäälle vain jotta mieheni voi kertoa minulle, että on saanut valmiiksi jonkinlaisen rummun, jonka sisällä voimme polttaa omia puutarharoskiamme. Rummun idea on se, että sinne saa lämpötilan niin korkeaksi että savua ei juuri synny ja roska palaa myös hyvin nopeasti. Taitaa silti rumpu jäädä käyttämättä.

Puutarhajätettä tulee massiiviset määrät ihan yhdessä viikossa, luonto on täällä elossa koko ajan, puut kukkii taukoamatta, luovat uusia lehtiä samantien kun tiputtavat vanhansa, ruoho kasvaa viikossa polven korkuiseksi, pensasaita on leikattava vähintään kerran kuukaudessa. Kasvu on hurjaa, kompostoinnilla emme mitenkään pysty selättämään jätteestä kuin maksimissaan alle 10% ellemme tekisi koko pihastamme yhtä suurta kompostia. Puutarharitalonmiehemme saakin menemään helposti viisi päivää viikosta puutarhan hoitamiseen.

Viime viikolla hoitokoiriemme omistajat palasivat takaisin Keniaan, toinen rotikka lähti heidän matkaansa. Talo on hiljentynyt huomattavasti, öistä vartiokoiraakaan ei siis enää ole. Toinen rotikka potee vielä murtunutta jalkaansa täällä meidän hoidossa. Murtunut "ranne" on jo kunnossa, mutta lastasta aiheutunut makuuhaava on vielä paranemisvaiheessa. Hildasta onn kuoriutunut katolla kävelijä. Neiti hyppää parvekkeelta katolle ja käy kiertämässä taloa ja tähyilee horisonttiin. Parvekkeet, ikkunat ja ovet ovat kaikki täältä kalteroituja, mutta Hilda on keksinyt, että yksi väli (ehkä noin 12 välistä) parvekkeella on hieman leveämpi kuin loput, juuri Hildalle passeli. Siitä Hilda sitten loikkaa aina menemään kun tilaisuus koittaa.


Minä olen jumpannut ahkerasti, pidän edelleen kavereilleni kolme kertaa viikossa jumppaa ja kaksi muuta arkiaamua joogaan. Aamuisin noustaan viimeistään seitsemältä ja iltaisin minua ei näe hereillä enää kymmenen jälkeen. Paatunut kolmekymppinen.

Elämä menee täällä pitkälti omalla painollaan, viikot vilahtavat ohitse ja tuntuu uskomattomalta ajatella, että olemme olleet Keniassa jo kahdeksan kuukautta. Tänään lähden illalla miehen kanssa yhden yön reissulle Nairobiin, mies palaveriin ja minä hakemaan uutta passiani, jonka myötä on pakko alkaa ihan oikeasti muistamaan mikä on virallinen sukunimeni nykyään.

4.11.2011

Kavalluksen hinta

Kuka muistaa vielä tämän uutisen? Kesäkuussa kerroin kuinka opetusministeriölle avustuksena tulleet 4,9 miljardia shillinkiä menivät opetusministeriön virkamiesten omiin taskuihin kun rahan olisi pitänyt mennä uusien koulujen rakentamiseen, opetuksen kehittämiseen ja yleensäkin mahdollistaa Kenian laki, joka julistaa peruskouluopetuksen olevan ilmaista (näinhän asia ei todellisuudessa ole). Tuolloin epäilin, että onko uutiselle tulossa jatkoa. Tulihan sille, monta päivää asiaa vatvottiin, etsittiin syyllistä ja kun syyllisiksi osoittautui valtaosa ministeriön työntekijöistä eika ketään loppujen lopuksi laitettu asiasta vastuuseen, ei edes ministeriön ylintä johtoa taikka itse opetusministeriä. Kollektiiviinen lain rikkominen tuntuu olevan Keniassa sallittua.

Tänään tämä kavallus oli lehdessä jälleen. Lähinnä Iso-Britaniasta tullut raha on maksettu lähes kokonaan takaisin, viimeinen erä 2,6 miljardia maksettiin maanantaina (eli joku reilu 20 miljoonaa euroa). Veronmaksajien rahoilla, tietysti. Oikeus sai jälleen näpeillensä tässä epärehellisyyttä kukoistavassa maassa. Hävitkää veronmaksajat tuplasti! Kyllä tässä maassa virkamies ja ministeri voi tehdä mitä tahansa, heitä ei laiteta vastuuseen ja veronmaksajat kyllä maksavat heidän rikoksensa.

3.11.2011

España, te quiero.

Oih ja huokaus, parin liian pitkän vuoden jälkeen näin elokuvan, joka ei ollut Hollywoodia. Se oli taattua Pedro Almodovaria, rakkautta Espanjaan. DSTV-kanavapaketissamme on monta leffakanavaa, mutta harvoin sieltä tulee elokuvia katsottua, lähinnä siksi ettei tarjonta miellytä. Tänään oli tarkoitus kokata miehelle, mutta jotenkin onnistuin katsomaan televisiota hetkisen ja bongasin Almodovarin elokuvan nimeltä Los abrazos rotos. (Särkyneet syleilyt)

Lukiossa jo alkanut espanjan kielen ihannointi ei ole vieläkään taantunut, vaikka onkin elellyt suhteellisen hiljaa viime vuodet. Rakastan espanjan kieltä, sen rikasta ilmaisua, kaikkia pieniä, mutta niin merkityksellisiä sanoja, jotka painottavat puhetta. Sanontoja, jotka eivät aina ole niin imartelevia. Siinä kulttuurissa minkä minä tunnen rakastan myös tietynlaista espanjalaista surumielisyyttä, joka liippaa suomalaista melankoliaa olemalla silti niin erilaista. Ajatelkaa flamencoa, niitä vahvoja andalusialaisia naisia, jotka antavat laulaessaan ja tanssiessaan kaikkensa ammentaessaan inspiraationsa tuskasta. Suomalaisen surumielisyyden ollessa hiljaista ja sisäänpäin kääntynyttä, antaa espanjalainen tuskan tulla ulos kaikkien kuultaville.

Almodovarin elokuva oli niin väkevä, todellinen ja elämänmakuinen. Kerronta oli vahvaa ja kieli vei mennessään, vaikken kaikkea ymmärtänytkään. Oih ja huokaus, lisää tälläistä.

Ps. Sanoin jo miehelle, että seuraava ulkomaankomennus voi olla vain ja ainostaan Espanjaan.

2.11.2011

Sydämen asialla

100 metriä meidän taloamme vastapäätä on kirkko. Babtistikirkko, joka tykkää polttaa roskiaan. Olen sivusta seurannut kirkon roskanpolttoa ja nyt viime aikoina se on kiihtynyt entisestään. Joka päivä sauhuaa niin siellä kuin täällä. Tänään menin sitten papin puheille. Vetosin kirkon vastuuseen olla esimerkkinä seurakunnalleen ja naapureilleen. Kerroin kuinka savu tulee meille sisälle, tuulen ollessa yhtään voimakkaampi tuhkan lentävän siinä samalla keittiön ikkunoista sisään. Pappi oli erittäin myötätuntoinen, nyökkäili ja hymyili lohduttavasti kahden tietokoneensa takaa, upouusien toimistokalusteiden ympäröimänä. Pappi lupasi puhua vanhemman papin kanssa ja kehittää jonkun kestävämmän ratkaisun jätehuoltoonsa. Lopuksi hän ojensi käyntikorttinsa ja pyysi soittamaan, jos savu vielä vaivaa. Kutsui pappi myös meidät sunnuntain jumalanpalvelukseen, nyt oli minun vuoroni nyökkäillä ja hymyillä. Kiitin kutsusta, kättelin ja lähdin.

Saa nähdä kuinka roskien polttamisen käy. Saatoin nimittäin myös eilen käydä puhdistamassa keuhkojani samaisen kirkon pihalla, kun yövartijat olivat joutuneet roskienpolttajiksi. He ainakin näyttivät niin säikähtäneiltä, että tuskin ihan just rohkenevat jatkaa.

Olen nyt ottanut tämän roskien yltiöpäisen polttamisen sydämen asiakseni. Pappi sanoi muuten olevansa erittäin iloinen siitä, että tiedän roskien polttamisen olevan kiellettyä puuhaa nykyään. Ota siitä sitten selvää mikä kirkon aito kanta asiaan on.