Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

12.1.2015

Sykähdyttävintä nyt

Hippu pääsi ajoissa hoitoon. Kuljimme karavaanikulkueena hoitopaikkaan. Pikkuveli vaunuissa edessä, kaksi koiraa vasemmalla ja yksi Hippu takana pulkassa, siinä kaiken keskellä koordinoimassa minä. Joulukuun alusta alkanut loma hoidosta päättyi. Ehkä eniten hoidon alkamista odotti itse hoitolainen. Hoitokavereiden perään on kyselty jo päiviä, vajaa kolmivuotiaaan elämän keskiössä oleva äiti ei kykene täyttämään sosialisoimisen ja autoleikkien tarvetta.

Jo kolme yötä 15:sta on takana suhteellisen hyvillä mielin. Mies lähti Thaimaan lämpöön työmatkalle.

Pikkuveli kasvaa ja on niin syötävän ihana, nauru on ihan justiinsa pulppuamassa äänen kera ulos. Hymyjä riittää ja kiinnostus ympäristöä kohtaan on valtava. Isoveljen touhut on ehkä kaikkein kivoimpia katsella.

Mieli on täynnä ideota, haaveita ja tavoitteita tälle vuodelle. Ilmoittauduin mukaan koripallojoukkueeseen, mielessä on ilmajoogaus sekä puolikas maratoni. Ilmajoogaan sain jo värvättyä kamun, vielä kun puolikkaaseen saisi kurinalaisen mielen.

Ihan just lähdetään pikkuveljen kanssa tanssimaan toisten vauvojen ja äitien kanssa!

Mielessä on hienovarainen rauha. Mennään tämä kevät perheeseen keskittyen ja tulevaa aprikoiden. Meidän perheen koko on mitä todennäköisimmin tässä. Kaksi kutakin - lasta, koiraa ja aikuista. Sen ja hetkien ainutkertaisuuden hetkittäinen tajuaminen saa elämään hetkessä.