The Great Rift Valley oli hengästyttävä, reilun kahden kilometrin korkeudessa vuoristossa seikkailtiin pikkubussilla, safarikelpoisella hiacella. Safari-sana on ehkä alkuperältään swahilia (päättelee sisäinen kielitieteilijäni), täällä se tarkoittaa mitä tahansa matkaa, reissua tai menoa paikasta a paikkaan b.
Näköalat olivat huikeat, minä vain olen ehkä surkein maisemakuvaaja ikinä, joten tarjolla on vain kuvia näköalapaikalta.
Näissä korkeuksissa on turkispipo nähtävästi tarpeen, ainakin auringon laskettua. Paljon oli lampaantaljoja ja turkishattuja myynnissä.
Tässä kylässä vierähti sitten vähän enemmän aikaa. Masait olivat päättäneet osoittaa mieltään, koska tie on niin huonossa kunnossa, joten he sulkivat sillan ja odottivat että joku ministeri saapuisi paikalle tai edes uutiskuvaaja. Odotimme ehkä kolme tuntia tien avautumista. En tiedä saapuiko sinne kukaan koskaan.
Mukavaa perjantaita! Minä odotan täällä apulaisia pullanleivontaan. Muutama yö sitten heräsin hirmuiseen pullanhimoon. Ystävä lupasi lainata kahta lastaan minulle apureiksi, joten pullatalkoot alkakoot hetkenä minä hyvänsä.
2 kommenttia:
Mahtavaa tuo vuoret ja kylät.Just sitä mitä jokainen varmasti sillä haluais kokea. Lisää tällaista ja kyllä sinun kuvasi ainakin minusta on hyviä. voikaa hyvin t. mummo ja Hanna
Kiitos mummo ja Hanna! Maisemat olivat todellakin hienot. Voikaa hyvin myös siellä.
Lähetä kommentti