Kahvi, banaani ja lusikka. Portilla äänitorvi ja auto. Juoksevat koirat ja minun ihmettelyni siitä, että koska on seuraava normaali päivä? Missä vaiheessa aamut muuttuivat niin kiireisiksi ettei aikaa tunnu olevan muuhun kuin omenapuuroon?
Asiakas saapui, minä menen. Pieni mies jää päiväunilleen.
Kahvi ja banaani menivät kiireesti alas. Pieni mies nukkui minkä hieltään ehti.
Netti ei toimi enää koskaan. Nytkin se on poikki, mutta onneksi aamulta jäi tämä blogipohja auki. Sähköt on poissa. Pieni mies nukkuu päivän toisia uniaan. Torstain lounaana oli perinteitä kunnioittaen hernekeittoa ja pannukakkua miehen kollegan luona.
Meinaa suututtaa, mutta ei jaksaisi olla suuttunutkaan. Tässä tuulettimen alla lämpötila on jo mukavat 33 astetta. Miehen kollegat lounaalla kertoivat, että Mombasa on hyvä paikka, asiat toimii ja ruoka on maittavaa. Perspektiiviä aatoksilleen antoi matkat Sierra Leoneen, Sudaniin ja Bangladeshiin.
Vaakakupissa painaa niin monet asiat, mielen päällä lähinnä kutkutus. Olen niin innoissani muutamista työjutuista, Hipun jutuista ja uusista kavereista, mutta jotenkin tämä ympäristö on vain liikaa. Pitäisi ilmeisesti taas tehdä niitä asioita mitkä saa tykkäämään Mombasasta; ranta, rantaravintolat, meressä uinti, uima-altaat, tuore kookos, makea mango, pitkä ilta tummassa yössä, jääkylmä ilmastoitu huone ja paksu peitto, kahvi. Josko sitä menisi pitsalle tänään merenrannalle?
Kello on jo yli kahdeksan illalla. Ei menty pitsalle, mentiin Nakumattiin ruokaostoksille, leipäkaupan leivät oli loppu, vihannestiskin hyllyissä ei juuri porkkanaa ja perunaa kummempaa löytynyt, kurkku ja tomaatti oli loppu niin kuin moni muukin tuote. Ensimmäisen kerran sitten Suomesta muuton jälkeen ostin pakasteesta vihanneksia, tiskiltä miehelle pihvin ja kalakaupasta itselleni papukaijakalaa. Pikaruokaa meikäläisittäin.
Vauva nukkuu, tuulettimet hyrrää, lämpötila on laskenut jo 30,5 asteeseen. Mies virittelee taustalla Dexteriä telkkuun. Jospa sitä kävisi hakemassa jääkaapista jotain Suomi-hyvää. Kaksi lähetystä kahden päivän sisällä on enemmän kuin jees.
Perjantaiaamu, torstai meni jo. Tänään on ihan tavallinen aamu, kauan kaivattu. Pieni mies unillaan, minulla oikea aamupala meneillään paitsi että leipä jäi ilman höysteitä, en ole huomannut niitä kaivata näköjään koko viikolla, koska kurkku oli mädäntynyt jääkaappiin.
Onneksi on vielä pala porkkanakakkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti