Mshangao = yllätys

Parina peräkkäisenä päivänä olen hyvin hiljaa kuullut vienon äänen jossain syvällä sisällä. Se ääni on huhuillut minulle Keniasta mietteitä. Huhuillut ja kertonut, että Kenia on ihan jees. Tänään se huhuili hieman lujempaa ja pakkohan sitä oli uskoa. Eli kai tämä on ihan hyvä paikka olla. Vähintäänkin asiat ovat kimurantteja, erilaisia ja arvaamattomia, mutta toisaalta se tekee kaikesta mielenkiintoisempaa vaikka ihan aina ei huvittaisi kaiken monimutkaistaminen.

Joka tapauksessa olen helpottunut, vihdoin voin ajatella, että alan sopeutumaan, tottumaan. En vieläkään kykene ymmärtämään saatika hyväksymään sitä kaikkea mitä ympärilläni näen. Olemisen helpottumiseen on varmasti vaikuttanut uudet kaverit, hienojen ihmisten kohtaaminen, tautikierteen katkeaminen, tuleva loma Suomessa, myöhemmin syksyllä tiedossa olevat ystävien matkat Mombasaan. Autolla ajaessa hymyillen ajattelen, että sitten kun haen kaverit lentokentältä he ovat niitä, jotka kauhusta kankeina täräyttävät päänsä kattoon teiden lukuisissa kuopissa ja pompuissa ja minä vaan nauran vieressä, ehkä neuvon, että ottavat tukea jostain. Se helpottaa pitämään tasapainon.

Niin ja sauna.

Lauantaina saunottiin useamman hengen voimin, yön hämärään saakka, neljän eri kansallisuuden voimin. Loppujen lopuksi sekamelskassa kaikki keskenämme, vuoronperään ylistäen saunaa ja sen autuutta, välillä polskien altaassa, jonka vesi oli vilpoista.

Ajatukset ovat jo kovasti Suomessa, matkalaukkua ei ole vielä kaivettu esiin, mutta mitäpä sitä kiirehtimään. Tällä kertaa aion ylittää itseni ja pakata minimaalisen määrän tavaraa mukaani. Taka-ajatuksenani on täyttää laukku Suomessa pullolleen.