Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

5.7.2011

Veitsen terällä - ei enää.


Jos ei Mombasa ole minua hellinyt niin ei se ole ollut lempeä fiskarsseillenikaan. Muutaman vuoden nuhteettomasti palvelleet luottoveitseni ovat kaikki antaneet periksi ihan muutaman viikon sisään.

Alla oleva kaunokainen sai kunnian hoitaa kokonaisen possun leikkaamisen suupaloiksi. Terä meni ihan epämääräiseksi sahalaidaksi ja terottaessa pää napsahti poikki.


Seuraava uhri joutui koiran suuhun. Onneksi suu säästyi haavoilta, harmiksi kahva ei.


Tämä luovutti ihan puhtaasti. Ruostui ja napsahti poikki, valkosipulia nitistäessä. 


Voi Fiskars minkä menit tekemään. Missä on elinikäinen kumppanuus?


Ehkä äiti sittenkin keksin mitä haluan synttärilahjaksi. Uudet terävät kaunokaiset.

Ei kommentteja: