Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

18.11.2011

Kosteus vieköön.

Viime viikot tai oikeastaan ihan lokakuun alusta asti on riesanani olleet tietokoneongelmat. Heinäkuussa ostettu läppäri kieltäytyi kirjoittamasta, suurin osa näppäimistön kirjaimista lakkasi toimimasta. Vanha, tuskin eloa osoittava läppäri lopetti toimintansa muutaman näppäimen osalta, kuten välin, n -ja p-kirjaimen.
Kaceri lainasi pari viikkoa sitten ulkoisen näppiksen, joka on toiminut tämän viikon maanantaihin ihan hyvin, kunnes sitten alkoi toimimaan kirjainpareina. Tyyliin kun painan tabua menee caps lock päälle, kun painan a:ta tulee myös s ja niin edelleen. Kirjoittaminen alkoi olla aika työlästä, aikaa vievää ja ennen kaikkea hermoja raastavaa. Ja nyt, perjantai-iltana puolikymmeneltä näppäimistö toimii taas kuin unelma. En ymmärrä.



Tuttu pariskunta kertoi, että heillä on mennyt 10 tietokonetta rikki, ja sen nyt on pakko olla ainakin 10 vuoden sisällä. Kone per vuosi. Joko kovalevy tai näppis sanoo sopimuksen irti. Syynä tämä inha kosteus.


Kuumuus on laskeutunut Mombasaan marraskuun mukana. Kuumuus ja kosteus. Öisin en voi kuvitellakaan nukkuvani enää ilman ilmastointia, mikä on kyllä aika luksusta. Kahdeksan kuukauden jälkeen peiton käyttö tuntuu niin ylelliseltä. Mutta siis, aamulla kun avaa makuuhuoneen oven on vastassa hyvin kostea, tunkkaisen tuntuinen tiivis ilma. Sisätiloissa lämpötila on kohonnut 30 asteeseen, entisen 27 asteen sijaan ja voin kertoa, että siinä on huima ero, varsinkin kun kosteusprosentti on kohonnut myös. Vihaan tuota kuumaa ja tiivistä ilmaa, joka aamuisin ottaa aina vastaan. Se on kaikkea muuta kuin raikasta ja saa välittömästi harteille heitettyä nuhjaantuneen olon.


Vaatekaapit ja kaapit muutenkin on pidettävä auki ellei halua homekerrosta. Keittiössä puiset kauhat ja leikkuulaudat keräävät homeen muutamassa viikossa pinnalleen. Paikallinen tapa onkin kuivattaa kaikki suoran auringon alla, rutikuivaksi. Niinpä meidänkin kapustat matkaavat nykyään kerran viikossa auringon alle makaamaan.


Vielä syyskuussa ja ystävän matkatessa tänne lokakuussa jaksoin innolla ottaa aurinkoa. Ystävän lähdettyä en ole aurinkoon päin vilkaissutkaaan. Taisi tulla överit. Huolella hankitut rusketusrajat haalenevat ja kasvot alkavat kalveta. Niin ja tämä kuumuus alkaa olla liikaa.

Yksi kaveri kysyi muutama päivä sitten facebookissa että joko on alkanut kasvot valuu vettä -hiki? Vastasin, että kyllä.

2 kommenttia:

Arja-täti kirjoitti...

Jenni,ystäväsi kirjoitti Extrassa Mombasasta,-"suloisen kuuma ja kostea ilma pakottaa rauhoittumaan".Otsikko oli myös rentouttava: Hakuna matata,Mombasa
Sivunmittainen tietopaketti kaupunkilomalaiselle,käynti siellä, ei asuminen on varmasti kaksi eri asiaa.Terveiset "vastakohtaisesta" lämpötilasta, jossa odotellaan talvea. Pärjäilemisiin! t. Arja

jenni kirjoitti...

Heh, ehkä tämä kuumuus tosiaan voi olla suloista, jos täällä vaan käy ja asuu hotellissa, jossa kaikki tilat ovat ilmastoituja ja ulkona on viileä uima-allas. Täällä asuessa kuumuutta kuvailisi ennemminkin sanoilla tuskaisa, ahdistava ja piinaava. Terveisiä!