Hippu kahdeksan kuukautta

Kahdeksan pitkää kuukautta olen ollut Hippusen äiti, pienen aavistuksen tästä hommasta olen jo ehtinyt saamaan.

Nuo pitkät kuukaudet ovat menneet nopeasti, vaikka mukaan mahtuu lukemattomat yölliset hetket itkevän vauvan vieressä, hetket jotka ovat olleet ikuisuuksia. Mukaan mahtuu myös monen monta aamua, kun olen herännyt tuo tuhiseva pieni poika kainalossani, saanut ison hymyn ja katseen täynnä rakkautta hyvän huomenen toivotukseksi.

Viimeiset kaksi kuukautta Hippunen on kehittynyt ja oppinut uutta ihan uskomattomalta sykkeellä. Konttaus on ihan menneen talven juttuja, nyt pitäisi vain olla pystyssä. Askelia tapaillaan tukea vasten, pinnasängyssä on ihan parasta pitää pinnoista lujaa kiinni ja hytkyä niin lujaa kuin lähtee. Olohuoneen kolme porrasta ei ole enää haaste vaan vain pakollinen kiipeäminen, jotta pääsee eteenpäin. Polvet, jalat ja kämmenet on pestävä useita kertoja päivässä, ne ovat aina ihan mustana kaikesta liasta.

Hippu pälättää paljon, olen kuulevinani äidin tavailua. Pieni myös tietää välillä mistä puhutaan. Iskä, Martti ja Hilda on tuttuja sanoja, samoin pallo ja ei. Heihei-vilkutus tulee valikoidusti. Tutut kasvot saavat maireasti hymyn. Luottavaisen rohkeasti Hippu ottaa kontaktia ihmisiin, hurmaavuutensa vuoksi Hippu myös huomataan kaikkialla ja aina löytyy ihastelijoita.

Keskiviikon vauvatapaaminen on meille molemmille mieluinen. Hippu mennä viipottaa muiden vauvojen kanssa, äiti juo kahvia ja juoruaa muiden äitejen kanssa, tykkään.

Hippu on aikamoinen herkkusuu. Mango ja omppu on ykkössuosikkeja. Aamupalaksi syödään puuroa hedelmillä, lounaaksi ja illalliseksi aina jotain oikeaa ruokaa ja hedelmää jälkkäriksi. Porkkana ja kurkku on Hipulle mieluisia naposteltavaa, uusimmaksi suosikiksi on tosin noussut leipä. Ihmeen hienosti Hippu osaa kakoa liian suuret palat ulos suustaan ja toisaalta taas niellä jo isompiakin murusia. Pullosta maito ei oikein maistu, mukista ja rinnasta kyllä. Vesipullot kiehtovat valtavasti ja niistä hörppääminen on Hipulle naurun paikka.

Lempipuuhaa taitaa olla koirien korvista vetäminen, suihkussa käynti, palloleikit ja maitobaari.

Yöt nukumme vaihtelevasti. Aina kun tuntuu menevän hienosti niin sitten seuraava yö meneekin taas valvoessa. Hippu nukahtaa nopeasti yöunilleen omaan sänkyynsä, päiväunet taas tuottavat vaikeuksia, ainakin minulle. Pitkät päikkärit pieni mies nukkuu vain kainalossa, sen olen kyllä ihan itse opettanut...

Paljon minä vielä pingotan, paljon otan myös rennosti. Olen jo oppinut luottamaan siihen, että pikkuinen osaa olla ilman minuakin.

Hippusen luonnetta miettiessäni nousee mieleeni uteliaisuus, kärsimättömyys, vahvatahtoisuus, hyväntuulisuus, hoppu nähdä ja kokea, mutta myös vahva läsnäolo. Hippu tykkää olla ihan hiljaa sylissä, katsella silmiin ja olla vaan. Kirjoja hän myös jaksaa tutkailla ja kuunnella satuja. Rytmit saa polvet notkumaan ja kädet viuhtomaan.

Jestas mikä ihana pieni mies Hippu onkaan.