Zanzibar oli taas yhtaikaa niin kiehtova ja silti niin raivostuttava. Hitaus ja kaaos, en ymmärrä kuinka ne sopivat yhteen, mutta niin täällä itärannikolla vaan asiat tuntuvat tapahtuvan. Meri oli ehkä vielä kauniimpi kuin edellisellä kerralla, snorklausreissu oli vertaansa vailla. Ruoka oli loistavaa tällä kertaa, vaikka lähes jokainen meistä saikin vatsataudin.
Matkassa oli siis viisi kaverusta, joista oli kolme poikaa, jotka ovat kaikki kai suhteellisen tunnettuja siitä, että yön tunnit eivät aina meinaa riittää hauskanpidolle. Mitä tapahtui tällä kertaa? Zanzibar tuuditti meidät kaikki nukkumaan joka ilta ennen yhtätoista, ennen yhtätoista. Näinkö meille käy kun vuosia on kasassa yli 30?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti