Matkaaja matkalla kotia päin

Amsterdam, lentokenttä ja kotimatka. Paluu Mombasaan viivästyi viidellä päivällä kiitos pienen rähinän siellä päiväntasaajan tietämillä. Yhtäkkinen loman jatkuminen ja viisi kokonaista päivää ilman ensimmäistäkään suunnitelmaa tulivat sopivaan saumaan, nyt on valmis olo paluuseen. Ja ikävä hirmuinen koiria.

Tuntuu kuin meidän pienoinen olisi kasvanut valtavan paljon. Ihan kuin olisimme matkanneet pienen nyytin kanssa Suomeen kuukausi sitten ja nyt palaisimme jo niin ison pojan kanssa takaisin kotia. Tämän loman todellinen sankari on kyllä ollut Hippu. Ihan muutama itkupotkupäivä tulee mieleen vaan, vaikka lähes joka kerta kun pieni on herännyt on silmien eteen avautunut uusi näkymä, uudet kasvot.

Nyt jatkamme pitkälle manteretta vaihtavalle lennolle. Pieni mies heräilee juuri sopivasti.

ps. ja kun meikäläisten huoleton joukko on liikkeellä niin lippuja nairobi-mombasa lennolle ei ole ja turvaistuinkin unohtui ekalle lennolle. me ollaan kyllä niin tia nykyään, että ihan hirvittää. ei auta kuin uskoa ja toivoa siihen, että mahdumme mombasan lennolle ja että turvaistuin matkaisi nairobiin ilman meitä.