Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

11.2.2013

Maanantain terveiset!

Minä tein jo kauan suunnittelemani, haaveilemani ja pelkäämäni irtioton viikonloppuna. Olin yhden yön poissa kotoa. Vauva ja mies pärjäsivät loistavasti, totta kai. Minä nautin täysillä hiljaisista ruokahetkistä, paikallaan makoilusta, ratkiriemukkaasta seurasta ja hulvattomista jutuista. Ikävä oli tosin kova, tunne siitä että olin väärässä paikassa ei millään päästänyt otteestaan.

Nyt on hyvä aloittaa uusi viikko, toivottavasti teilläkin!

2 kommenttia:

Aila-mummo kirjoitti...

Nåinhän se menee,sukupolvesta toiseen.Muisto omasta ekasta irtiotostani Jarin ollessa n.8 kk-1 v.Elokuviin lähdin tosi innoissani.En kuitenkaan malttanut olla kuin puoliväliin kuvan kun jo oli pakko lähteä kotiin ,ja juoksujalkaa, vaikka kotona oli paras mahdollinen lapsenlikka , eli sinun ukkisi. Voikaa hyvin.

Katsan blogi kirjoitti...

Jenni, hyvin meni. Se on tosi vaikeaa olla erossa mutta tekee hyvää sinulle ja lapsellekin. ja sinunkin on hyvä hengähtää välillä. maailmassa ei ole mitään niin ihanaa ja tärkeää kuin oma lapsi, silti äitikin voi lepäillä välillä hyvällä omallatunnolla, itse en ole sitä vieläkään oikein oppinut... yritystä on. on ihana seurata, että samanlaista se vauva-arki on sielläkin, samanlaista kuin täällä aikoinaan itsellä. tosin kuumuus ei ole samaa luokkaa kuitenkaan. nauti joka minuutista, olette yhdessä, perheenä tai olet yksin! kaikkea ihanaa ja hyvää teille halien ja suukkojen kera
kati&kumpp