Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

8.4.2013

Kymmenen kuukautta

Millainen Hippu on? Kärsimätön, kiinnostunut kaikesta, turhautuva, kokeileva ja äänekäs sanoo mies, Hipun isä.

Millainen Hippu on? Hyväntuulinen, veikeilevä, malttamaton, pakahduttavan söpö ja luottavainen sanon minä, Hipun äiti.

Millaista on olla isä? Haastavaa, palkitsevaa, tulevaan uskomista, rakkautta ja parasta.

Millaista on olla äiti? Maailman parasta puuhaa, tunnetta täynnä olevan sydämen kasvamista, raastavaa, ihanaa ja vastuullista.

Mikä on parasta arjessa? Kotiinpaluu töistä, koirat ja Hippu on onnellisia sanoo mies. Ups, pitäisikö munkin hieman hymyillä enemmän?

Mikä on parasta arjessa? Ne hetket kun Hippu kujeilee kainalossa, ne katseet, kun Hippu huomaa minut jossain. Se onnen tunne mikä Hipun kasvoilta loistaa, kun hän on oppinut tai kokeillut jotain uutta.

Hippu viihtyy väkijoukossa tarkkaillen toisia, bongaillen muita lapsia ja koiria. Hippu ottaa hyvin rohkeasti ihan muina miehinä kontaktia uusiin ihmisiin. Avoimen uteliaasti hymyillen tai välillä vaan suu auki katsoen.

Reilun kuukauden kestänyt lusikalla tarjottavasta ruuasta kieltäytyminen on lakannut. Helpotus. Parasta ruokaseuraa ovat molemmin puolin Hippua istuvat tai makaavat Martti ja Hilda. Tällä hetkellä lähes kaikki tuntuu maistuvan. Menneellä viikolla on ruokalistalla ollut ainakin kookoskalakeitto, linssikeitto, kanaa perunamuussilla ja parmesaanilla, kanaa porkkakurpitsasoseella, pastaa ja kanaa. Jälkkäriksi mangoa, vesimelonia, omppusosetta, banaanilettuja. Aamupalaksi riisipuuroa ompulla, ruisleipää ja pala juustoa. Avokadoa aina välillä alkupalaksi aterioille. Hippu syö kolmesti päivässä, ihan kuin mekin. Välipalaksi otetaan iltapäivisin kyllä yleensä aina hedelmiä tai jotain vauvayställistä naksua.

Viime päivien tavoitteena on ollut korvikemaitoon tutustuminen ja lähinnä sen hyväksyminen. Meille on kertynyt kiitettävä määrä nannia tänne, ihan sieltä Suomesta tuotua. Poikanen ei vaan siitä ole niin kovin innostunut. Vesi on ihan suosikkijuomaa nokkamukista juotuna.

Välillä jumitun vain katselemaan Hippua. Pieni mies saattaa uppoutua puuhiinsa pitkäksikin aikaa, pärisyttää tavaroitaan, siirtelee paikasta toiseen, heittää palloa ja hakee sitä. Katselee ikkunasta puutarhurin touhuja tai vaan touhukkaasti papattaa omiaan. Hippu kävelee varman oloisesti tukea vasten yhden käden avulla, seisoo ilman tukea, nousee kyykystä ylös ja konttaa ihan salamavauhtia. Välillä hän kokeilee josko askeleitakin voisi ottaa.

Lempipuuhaa tuntuu olevan veden juominen, koirien päällä mönkiminen, taputusjutut ja ainiin, autolla ajo. Poika meinaa ratketa innosta, kun pääsee kuskin syliin istumaan ja koskemaan rattiin.




2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi kuka Kullanmuru siellä istuu.
Tulkaa jo Suomeen niin saisi olla
Hippusen elämän menossa mukana.
Söpöläinen hän on!

Arja-täti kirjoitti...

Ihanalta kuullostava tuo Hipun maailma ja varsinkin ruokalista jo noin monipuolinen. Ei ihme, että kasvamisen, kehityksen vauhti on nopeata ja tuonut paljon iloa teidän kaikkien elämään siellä kaukana.
Hyviä, onnellisia päiviä edelleenkin
t. Arja ja Leif