Mikä ihana nukkunut olo. Just sellainen, että kahvilla tästä päästään hyvään päivään ilman jatkuvaa ajatusten kehää, joka pyörii vain väsymyksen yllä.
Olen kyllästynyt väsymykseen, kyllästynyt olemaan koko ajan väsynyt ja ajattelemaan kaikkea väsymyksen kautta. Silti ja siitä huolimatta eilen tuli taas sellainen olo, että väsymys on saavuttanut uuden tason. Alussa joidenkin huonosti nukuttujen öiden jälkeen on sellainen haukotusolo, jossa kuitenkin voi toimia, seuraavaksi tulee äreä väsymys, kun ei muuta kuin ole pahalla päällä ja tiuskii, siitä siirrytään siihen kun vain haaveilee makuuasennosta ja ajasta kun voi vaan nukkua, kun aikoo pyhittää elämänsä vain nukkumiselle, tästä seuraa sumeus, kun kulkee vaan robottina eteenpäin, epätoivo eikö koskaan saa nukkua. Ajatukset, että lukkiutuu vessaan nukkumaan. Jossain vaiheessa sokeri kiehtoo, makeaa menee hirmuiset määrät, kai sitä huijaa itseään pysymään hereillä. Eilen minulla oli se uusi vaihe, joka on tuttu pitkästä valvomisesta, olo kuin olisi humalassa, naurattaa eikä mikään enää harmita. Tuleva yö ei pelota, on vain valmis ottamaan kaiken vastaan. Ja kappas, vauva nukkui 23.00 jo yöuntaan, minä ja mies heti siinä perässä. Esikoinen siirtyi pedistään eteisen lattialla vasta viiden jälkeen aamulla, mies hänet sieltä nosti meidän viereen ennen kuutta ja siinä nukuttiin tyytyväisinä puoli kahdeksaan asti. Toki vauva syö usein, mutta se ei ole tuntunut haittaavan uniani.
Mutta josko sitä hetkeksi, olkoon se vaikka vain tämä päivä, onnistun ajattelemaan muitakin asioita. Kuten vaikka vauvan tulevaa nimeä, jota juhlistetaan lauantaina. Nimi pitäisi myös osata valita lauantaihin mennessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti