Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

3.11.2014

Yöhulina

Niin paljon kun seitsemän viikkoisen vauvan rytmistä voi puhua, tilitän tässä hieman. Meidän vanhempien avustuksella olemme ohjanneet vauvan unirytmin itsellemme oikein epäsuotuisaksi. Vauvan pääasiallinen uniaika on yöyhdestä iltapäivän kello kolmeen. Silloin vauva nukkuu ja herää vain syömään. Iltapäivä, ilta ja yön alkutunnit menevät torkahdellessa, valvoessa ja syödessä. Iltaan kuuluu myös vahvasti refluksioireet. Me vanhemmat olemme siis valvoneet myöhään iltaisin television ja datailun äärellä, varsinainen unille rauhoittuminen makkarissa vie vauvalla ainakin tunnin verran, välillä parinkin tunnin.

Lauantaina päätin, että nyt yritän vaihtaa rytmiä niin, että yöunille päästäisiin inhimillisempään aikaan. Noh, päästiin puoli kahdelta. Puolen tunnin erävoitto! Se ei vaan auttanut totaaliväsymykseen ollenkaan. Esikoinen herätti jo kello kahdelta, hysteerisella itkullaan, autokirjansa oli kadoksissa ja sitä olisi pitänyt lukea. Ei auttanut kuin tyynnytellä Hippu uneen. Olin illalla mennyt jo makkariin heti, kun esikoinen oli unillaan eli vaille yhdeksän. Omille unilleni pääsin joskus, kai.

Eilen illalla jatkoin toimia, onnistuminen odotti mukavasti jo puoli kahdeltatoista. Tuulettelin ja mietin makoisia tulevia unia (toki niihin kuuluu parin kolmen tunnin välein vauvan syöminen). Ensin aloitti mies kuorsaamalla terrorisoimaan uniani. Puoli kahdelta yöllä esikoinen heräsi, mies haki pojan viereemme nukkumaan. Siinä yli tunnin valvottuaan vein Hipun takaisin omaan sänkyynsä. Poika sanoi alkavansa unilleen. Jätin pojan siis huoneeseensa, palasin makkariin, syötin vauvan. Poika valvoi, kieriskeli lattialla, sammutteli ja sytetteli valoja. Minä puhisin ja kihisin. Laskin sataan ja menin pojan luo. Silittelin ja odotin unta. Uni ei tullut. Kello oli jo puoli neljä. Sitten neljä. Menin herättämään miehen. Mies jatkoi ja jollain maagisella (tai sitten vaan jo lasta väsytti) tavalla sai Hipun nukahtamaan. Pian koko talo uinui syvässä unessa kunnes vartin yli seitsemän soi ovikello. Onneksi soi, muuten olisi joku myöhästynyt hoidosta, toinen hoidosta ja kolmas sekä neljäs toisen vasu-keskustelusta.

Mitäköhän ensi yö tullessaan? Hippu on nyt kaksi yötä hulinoinut, miksi oi miksi?

Vasu-keskustelu = varhaiskasvatussuunnitelman luominen ja siitä keskusteleminen lasta hoitavan tahon ja vanhempien välillä

Ei kommentteja: