Tänään on ensimmäinen päivä Hipun syntymän jälkeen, kun olen yksin vain pikkuherran kanssa. Äiti ja veli lähtivät eilen, mies meni kahden viikon isyysloman jälkeen takaisin töihin. Me jäätiin kotia. Sohvalle köllöttämään. Ollaan hei selvitty jo seitsemän tuntia!
Menoa hieman hidastaa minun kuntoni, Hippu kun tuli loppujen lopuksi maailmaan hätäsektiolla. Pitää siis yrittää malttaa mieli ja olla ihan rauhallisesti ja antaa leikkauskohdan parantua kunnolla ja se on helpommin sanottu kuin tehty.
Hippunen on edelleen hyvin syövä ja nukkuva vauva. Olen pitänyt viime kesänä oivaltamistani asioista kiinni, tosin hennolla otteella. Mutta siis meillä eletään ihan tavallista elämää (meidän tavallista elämää eli kodinhoitaja siivoaa), melua saa olla päiväsaikaan, nukutaan vähän joka puolella kotia niin sängyssä, sohvalla kuin vaunuissa. Hyvin on poika viihtynyt ja unet ovat pitkiä.
ps. annetaan mennä nyt näin. teksti on syntynyt pitkin päivää. taukojen takana on ollut milloin mitäkin syytä, joko minun ajatuskatkos, Hipun äititarve, koirat ja niin edelleen. joka tapauksessa mielenkiinnolla odotan millaiseksi arkemme tästä muotoutuukaan, vaikka kieltämättä olo oli hieman orpo ilman äidin apua tänään.
3 kommenttia:
Pääsen niin kiinni noihin sun filiksiin, aika samanmoisia mietin muutama viikko sitten:) On se vaan hassua miten arki lähtee rullaamaan ja omat rutiinit muotoutuu, vaikka mitään aiempaa mallia ei tilanteeseen ole. Ihania päiviä teille Hipun kanssa kotona!
Voi onni ja ihanuus. HUOH <3 Rakkautta paljon sinne!
Meri
Minde - suosikkirutiiniksi on noussut pitkät päikkärit iltapäivällä vauva kainalossa. Samoin ihania päiviä teille, teidän pihasta tulee nii-in hieno!
Meri - niin on onni ja ihanuus. Kiitokset ja paljon kaikkea ihanaa sinnekin!
Lähetä kommentti