Merkittäviä asioita just nyt:
Jätin eilen vauvan isänsä hoiteisiin ja lähdin aamupalalle kaverin kanssa, söin loppuraskaudesta jo huomattavat mittasuhteet saaneen himotukseni kohteen, kylmäsavulohibagelin. Se oli jokaisen puraisun arvoinen. Merkittävää oli siis itse bagel kuin se, että jätin lapseni. Hirmuinen ikävän ja syyllisyyden puserrus rinnassa, mutta silti tarve tehdä se oli suurempi. Piti todistaa itselleni että pystyn yhä olemaan itsenäinen ja tekemään muutakin kuin olla symbioottinen Hippusen kanssa sekä piti antaa tilaa isälle ja pojalle luoda heidän omaa suhdettaan ilman jatkuvia neuvojani.
Merkittävää on myös se, että olen tajunnut kuinka jatkuvasti neuvon miestäni, korjaan ja pyydän tekemään kaiken niin kuin itse teen ja parhaaksi näen. Välillä teen sen aika ikävällä äänensävyllä, toisinaan kovin vaativalla ja jopa tuo oma äänensävyni jää kaikumaan päähäni, eri ikävää. Mutta siis kun minä kuitenkin tiedän parhaiten niin pakkohan se on myös julki tuoda...
Pieni miehemme on kasvanut jo niin isoksi, että jaksaa valvoa useamman tunnin peräjälkeen. Eilen kaverin luona iltaa viettäessä Hippunen tapitti taas ympärilleen ehkä kolmen tunnin ajan, tänään aamulla valvottiin kolme tuntia uudestaan.
Viimeinen viikkoni 31-vuotiaana pyörähti käyntiin. Mikä vuosi takana, ei voi muuta todeta. Paljon on vielä sisäistämättä, niin monta syytä olla kiitollinen ja silti harmillisen monta negatiivissävytteistä ajatusta on tullut käytyä läpi. Toistan taas itseäni sanoessani, että Kenia ei ole päästänyt minua helpolla. Elämä täällä omassa pienessä piirissä on hyvää ja vaivatonta, turistille tämä paikka on varmasti paratiisi, mutta elää tätä elämää, jossa vaatii asioita ympäristöltään minun oikeustajulla varustettuna ei ole helppoa, en siis vieläkään ole sopeutunut tähän kulttuuriin ja liekö koskaan tulen sopeutumaankaan, ihan ensin siihen kai tarvitaan halu sopeutua.
Suomen loma on tiiviisti ajatuksissa, elokuu elokuu. Paperiasioiden edistyminen on vain jumahtanut tuonne Turun maistraattiin, juhannus ja alkaneet lomat ovat ehkä viivästyttäneet tarpeettoman paljon henkilötunnuksen saamista.
Kaksi vanhaa toveria Namibian ajoilta ovat muuttaneet Mombasaan muutamaksi kuukaudeksi!
6 kommenttia:
ihanaa, että tunnustat tuon ! minä en koskaan tunnustanut tekeväni tuota, neuvonnut koko ajan kuinka paljon paremmin minä teen kaiken. mikä ei siis edes ole totta - minä teen vaan eri tavalla kuin mieheni. eihän se sitä tarkoita että vain minun tapani on oikea... mutta jälkeenpäin olen ollut armollisempi ja koko ajan yritän sitä olla. edelleen siivoan paremmin, pesen paremmin pyykit ja muutoinkin pyöritän arkea paremmin. JA PYH ! teemme vaan sen eri tavalla, siinä kaikki :). eri tavalla tekeminen ottaa tosin pannuun joskus tosi kovasti.
ihana katsoa kuvia hippusesta ja kuinka pieneltä hän näyttääkään. voi kun voisin hänet syliini ottaa ja helliä. kävimme juuri katsomassa ava -vauvaa ja voi miten ihana hän onkaan. toivottavasti elokuussa näemme !!! tosin kuitenkin sanoin ettei minulle enää vauvakuumetta tullut joten toivo on heitetty. mutta sitä suuremmalla syyllä vauvat ovat ihania !!
kaikkeen en ole kommentoinut vaikka varmasti jotain merkkiä elossaolemisesta toivoisitkin. no elossa ollaan ja täällä luetaan aina kaikki kirjoitukset - useamman kerran päivässä käydään katsomassa josko jotain uutta on tullut. mutta kiitos kaikesta mitä olet tänne laittanut - olette sitä kautta edes hieman lähempänä :)
pus ja hali kaikilta täältä
k&kumpp.
Hehei!! Tunnustan, mutta en silti osaa pitää kieltäni kurissa. Vauvat on kyllä aika jees tällä hetkellä, elokuussa nähdään varmasti!
Heippa Jenni!
Allekirjoitan minä myös tuon paremmin tietämisen. Itsekin pidän siihen ratkaisuna tuota sinunkin jo keksimääsi eli tilanteesta poistumista. Helpottaa kun huomaa, että asiat hoituvat (toisinaan jopa paremmin..) kun itse otan aikaa itselleni ja annan Peksin hoitaa asioita omalla tavallaan. :)
Ihanaa ja onnellista syntymäpäivää! Toivottavasti saatte passiasiat pian järjestymään.
T: entinen naapuri
Kiitos Elina! Niin ja voihan sitä yrittää poistua tilanteesta myös kotona. Just lähetin pojat yläkertaan vaipanvaihtoon :) Meille on muuten jäänyt elämään teidän vanhimman lapsen fb-bongattu lausahdus "Äiti,sä pilaat mun elämän ja kaiken." niin dramaattista ja suurta.
Hei, VIHDOIN pääsin lukemaan blogiasi, kun olen nyt lomalla selaillu useampaa blogia hieman kyllästyneenä kunnes muistin sinut. Miten virkistävää lukea mukavasti kirjoitettua blogia ja tietysti ajatella päässä vähän väliä niinpä!niinpä! Olen törmännyt niihin, jotka haaveilevat Afrikkaan muutosta, ehkä muutaman kerran lomalla jossain täällä käyneinä. Se tuntuu minusta naivilta, vaikken halua arvostella muiden haaveita. Mutta kun se ei ole niin helppoa miltä se ihana ja leppoisa Afrikka kuulostaa ajatuksena, kuten sinäkin tuot julki!! Helpottavaa lukea että sullakin vaikuttaa olevan myös asenteesta kiinni osaksi, omaani olen yrittäny tsempata. Mutta niin ehkä niille haaveilijoille on helpompaa kun he oikein sitä hamuavat...
Tervetuloa Anniina. Niinpä, oma asenne on ratkaiseva ja niin salakavala. Minulla on ollut todella paljon vaikeuksia omani kanssa, huomata kuinka entisestä positiivarista on tullut niin negatiivinen saman tien hanskaat tiskiin heittävä nitisijä. Ja voi kyllä minuakin huvittaa joskus jotkut Afrikka-haaveet, vaikka totta se on että kyllä minäkin joku päivä itken vielä suolaisia kaihon täyttämiä kyyneleitä Kenian ja Namibian perään.
Lähetä kommentti