Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

12.7.2012

Viikkoa myöhemmin

ja olen vuoden vanhempi sekä taskussa on lentoliput Suomeen. Elokuu on meidän lomakuu. Kelpaa.

Yksi parhaista asioista lomassa on sen suunnittelu. Se, kun voi vaan antaa haaveiden ja ajatusten lentää ja kuvitella lomasta kaikenlaista, mitä tahansa. Itse näen lomani aina hetkinä, kuvittelen itseni eri paikkoihin ja tilanteisiin, näen kuinka nautin tilanteesta ja annan sen ladata akkuja niin paljon, että jaksan taas vuoden poissa Suomesta. Loma on siis minulle pitkälti Suomen ahmimista kaikissa muodoissaan. Haluan nähdä monen monta ihmistä, käydä eri paikoissa, nauttia sileistä teistä, syödä ja juoda Suomi-makuja, istua saunan lauteilla, juoda vettä suoraan kraanasta, valita ruisleipä miljoonan lajitoverinsa joukosta, syödä pätkis matkalla kaupan kassalta autolle, ihan näin vain ensimmäisenä mieleen tulleista asioista. (ja kyllä se peruna huutelee siellä taustalla, toivottavasti uudet potut on vielä uusia elokuussakin.)

Tiedän kolmen kesän kokemuksella, että suunnitelmista toteutuu vain pieni osa ja loppujen lopuksi on vain parasta istua sohvalla tai kesäillassa tärkeiden ihmisten seurassa ja vain olla. Niin ja aina syntyy spontaaneja ideoita ja tilanteita, niille on hyvä jättää myös tilaa Sitä on osattava ammentaa noista hetkistä, jotka ovat ajallisesti lyhyitä ja harvinaisia, hyväksyä se, että aikaa on rajallinen määrä paluulennon kummitellessa taustalla. On myös osattava ottaa aikaa ihan vaan itselleen ja omalle pikkuperheelleen, koska vaikka meillä on kaikki aika olla yhdessä täällä niin se ei silti ole sama asia kuin olla yhdessä siellä.

Viime kesän lomani meni hienosti, en stressannut pahemmin ja meillä oli vaan aikaa olla.

Tämä maanosa on muuttanut minua ajankäytön suhteen, en osaa edes ajatella sopivani päivälle enempää kuin korkeintaan kaksi menoa ja sekin tuntuu jo siltä, että tiukille menee. Olen hidastunut, käyn hitaasti ja tarvitsen aikaa.

Aion siis seuraavat viikot keskittyä Suomesta haaveiluun.

2 kommenttia:

Katsan blogi kirjoitti...

ihanaa, ihanaa, tervetuloa! ootellaan jo kovasti...

jenni kirjoitti...

K - eikö ookin! Ihan pian justiisa ollaan siellä!