Lomahaaveilun voisi jakaa eri osiin. Haaveilen siitä kenen kanssa vietän aikaa, miten matkustan paikasta toiseen (Tampereelta Kuopioon maisemat ovat kauniit, suosikkipaikkojen keskittyessä Jyväskylän ja Kuopion välille, tuota kyseistä tietä olen matkannut lukuisat kerrat ja sen varrella on autossa, bussissa ja junassa haaveiltu niin paljon.), kuinka asiat sujuvat vaivatta ja miten silti kiroilen itsepalvelukulttuuria, sauna ja uintikombosta, kaikista paikoista missä haluan viettää aikaa ja mitkä haluan nähdä. Ehkä silti eniten haaveilen ja näen itseni syömässä, kuka olisi arvannut?! Ahdistun jokseenkin ruokakauppaostoksista, valinnanvaraa ihan pienessä Siwassakin on liikaa, mutta voi jukupätkä sitä tunnetta kun esimerkiksi pääsee äitin jääkaapille, sieltä löytyy ihan kaikkea mistä vain osaan haaveilla. Tai anopin valmistamalle aterialle ja erityisesti jälkiruokien pariin. Tai ravintolaan, jossa ei tarvitse kyseenalaistaa sitä, että lautaselta löytyisi salaattia tai jotain muuta potentiaalista ruokamyrkytyksen aiheuttajaa. Tai mummolaan, mummolassa ei yksinkertaisesti vain koskaan ole mitään muuta kuin herkkuruokaa, kahvi maistuu myös jostain syystä mummolassa aina niin hyvältä (ainii, se on se ehta kerma) ja sieltä löytyy aina jotain pientä perinteistä herkkua kahvin seuraksi.
Minulla ei ole mielessä mitään tiettyjä ruokia, haluan vain mutkatonta ruokaa ilman jatkuvaa pohdintaa siitä onko se turvallista syödä. Mutta siis tietysti mielessä on karjalanpiirakat, muikut, perunat, kukkakaalit, mansikat ja herneet, lohi kaikissa muodoissaan, salaatin lehdet ja kaikki yrtit, kirsikkatomaatit ja sanoinko jo mansikat ja herneet niin ja mustikat. Parasta on käydä hakemassa torilta pussillinen herneitä ja mutustaa niitä kaikkialla, olla pulassa tyhjien palkojen kanssa ja mutustaa taas vähän lisää herneitä.
Ei sillä, kyllä Mombasassakin herkkuja riittää. Ne ovat vaan erilaisia, hedelmät ovat täällä vailla vertaisiaan. Mango ja ananas on perusvieraita. Kala on alkanut taas raskausajan jälkeen maistumaan, kokonainen kala grillissä on tosi jees. Tänään olemme menossa kavereille grillaamaan ja ihan just pitäisi lähteä hakemaan tuoretta kalaa mukaan grilliin. Yläkerrassa on vain todella hiljaista, poika ja mies ovat tainneet simahtaa molemmat. Kömpiäkö sinne väliin vai hätyyttää ne liikkeelle?
2 kommenttia:
Eikö ole hassua sanoa noin että poika ja mies ovat tainneet simahtaa molemmat? :) Tai niin kuin että ennen oli vain kaksi ja nyt on kolme, sinä, mies ja poika.
Olen "hieman" kateellinen teidän pitkästä suomilomasta mutta nauttikaa!
Miltsu - se on oikein sydäntä hykerryttävän ihanaa ajatella, että sielläkö ne minun mieheni nenät vastakkain nukkuu. Ihmeellisen helposti me kaksi -ajattelu on muuttunut, mutta kaippa se on ihan luonnollista. Varmasti nautitaan lomasta Suomessa, no doubts! aurinkopäiviä Islantiin!
Lähetä kommentti