Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

29.7.2012

On on.

Passi, meillä on vauvalle passi. Se saapui viime viikolla Nairobiin ja miehellä oli sopivasti yllättävä työjuttu siellä ja nyt Hipun passi on minun passin vieressä odottamassa keskiviikkoa.

Perjantaina matatu ajoi miehen auton perään. Tuli ruma jälki autoon, mies vanheni vuoden yhdessä hetkessä pahemman luokan raivokohtaus ja armoton vitutus), matatu-kuski ja poliisi tekivät ilmeisesti diilin samantien miestäni vastaan, joten taas kerran jäi oikeus tapahtumatta liikenteessä.

Perjantaina menimme etiopialaiseen ravintolaan syömään, kivalle kattoterassille, ihan vain jotta järkyttävän kokoiset kaapit (turvamiehet) tulisivat ihan kaksissa miehin poistamaan meitä paikalta alaikäisen seuralaisemme takia. Tarjoilijat onneksi puuttuivat nopeasti asiaan ja suorastaan anelivat meitä jäämään. Ruoka oli ihan jees, mutta musiikki alkoi olla ihan liian kovalla sekä beben että meidän korville.

Perjantaina suihkuun mennessä napsautin vedenlämmittimen päälle, ihan niin kuin aina suihkuun mennessä. Alkoi kuulua outoa ääntä, menin katsomaan vesiboileria. Sieltä suihkusi vettä. Boilerin pohja oli ruostunut puhki ja kaikki vesi valui yhden vierashuoneemme lattialle. Mies kävi sulkemassa eri venttileitä, arvatkaa toimiko niistä venttiileistä yksikään? Ei toiminut ei. Kello oli kymmenen illalla. Vettä vain valui lattialle, onneksi tuossa huoneessa on parveke, josta vesi pääsi valumaan ulos eikä se tullut huoneesta sisätiloihin.

Lauantaiaamu meni vaihtaessa kiivaita puheluita vuokraisännän sihteerin kanssa. Uhkailua, kiroilua, äänenkorotusta ja jotakin kummaa tapahtui, asiat alkoivat tapahtumaan ja nyt tuo puhkikulunut boileri on jo vaihdettu uuteen. Veden lämmittämiseen ei ollut tarvetta tammikuusta toukokuun alkuun, mutta nyt sisälämpötilan huidellessa alle 30 asteessa on lämmin vesi tuntunut tarpeelliselta ihan näin aikuisellekin hipiälle.

Pienoista huumaa ja hyvää mieltä oli onneksi tarjolla saunan, uima-altaan ja grillauksen parissa hyvässä seurassa. Mitäpä ei pelastaisi hyvä ruoka ja suklaakakku? Sunnuntai on sitten mennytkin levätessä ja nukkuen.

Tuleva viikko on niin täynnä kaikkea kivaa. Uskomatonta ajatella, että viikon päästä tähän aikaan olemme tavanneet jo molempien perhettä, Hippu on tavannut serkkunsa ja niistä ihan uusimmankin tulokkaan, Hippua viikkoa nuoremman neitosen.

Maanantai ja tiistai menee kai haaliessa tavaraa kasaan, olen kuullut huhuja, että vauvan kanssa matkatessa tavaraa on tolkuton määrä, miksei meillä ole? Unohdanko jotain välttämätöntä? Tietysti turvaistuin ja vaunut on iso juttu, mutta mitä muuta? Keskiviikko menee kokonaan matkatessa, koneen pitäisi laskeutua Suomeen viittä vaille kaksitoista yöllä, Mombasan kodista pitänee lähteä neljältä aamuyöllä.

Ei kommentteja: