Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

7.11.2014

Huithapelin elämää

Luettuani tämän postauksen ja erityisesti sen kommentit arjesta ja eri keinoista selviytyä siinä, minulle aukeni aivan uusi maailma. En tiennyt, että voi olla noin järjestelmällinen tai pureutua noin pieniin yksityiskohtiin. Jutussa käsiteltiin kuinka eräs perhe järjestää joka sunnuntai viikkopalaverin seuraavan viikon menoista, merkkaa ne kalenteriin, sopii lastenhoitojärjestelyt sekä se minua erityisesti kiinnostanut osio, suunnittelee seuraavan viikon menun ja kauppalistan siihen. Kommenteissa tätä menua ja kauppalistaa oli hiotttu aivan viimeiseen loistoonsa asti. Jotkut (huom useat) tekee ruokalistansa sen mukaan missä kaupassa käy eli hyllyjärjestyksen mukaan. Yksi kertoi kirjaavansa ylös ensin resepteistä tarvikkeet ja sitten kirjoittavansa vielä toisen listan, jossa tavarat on kauppaan sopivassa järjestyksessä. Siis mitä? Tietysi nämä organisointimestarit kävivät kaupassa myös vain kerran viikossa.

Postaus aiheutti minussa suurta ihailua ja halua pystyä samaan, olla järjestelmällinen ja suunnitella arki sujuvaksi. Tottahan se on, että jos esikoinen on kotona niin lämmintä ruokaa tulee olla pöydässä kahdesti päivässä, mielellään ravitsevaa eikä aina samaa. Välillä se kuormittaa ja tuntuu haastavalta keksiä aina jotain hyvää syömistä. Noh, viime sunnuntaina istuimme mekin perhepalaveriin. Siitä se lähtisi uusi ja uljas arki. Kalenterit päivitettiin ajantasalle niin ei joka aamu tarvitse miehen miettiä, että onko Hipulla hoitopäivä. Menun kirjasin postauksen esimerkin innoittamana meidänkin keittiössä löytyvään liitutauluun.

Maanantai kanapasta
Tiistai kookoskalakeittto
Keskiviikko jauhelihakastike ja perunoita
Torstai kalaa ja uunikasviksia
Perjantai salaattia ja bataattikeittoa

Maanantaina menin kauppaan, en kyennyt kuitenkaan kirjoittamaan ruokalistaa hyllyjen mukaan. Keräsin ostoksia, mutta jossain vaiheessa ajattelin ettei minun kannata ostaa koko viikon ruokia kerralla, että tulen sitten loppuviikosta hakemaan perjantain ruuat.

Niin ja ei se menukaan kantanut kuin tiistaille. Kalakeiton jälkeen tuli kahden päivän makaronilaatikko...

Tänään ei auta kuin ottaa raivosiivous alle ja siitä kauppaan ostamaan viikonlopun ruuat. Huomenna on vauvan kastejuhla. Eilen vihdoin päätimme nimen, jee!! Junalla Savosta saapuva mummisaattue tulee ruokkia hyvin ja lämmöllä, huomenna pitopalvelu saa pitää meistä huolen ja toivottavasti isänpäiväksikin riittää jotain rippeitä.

Mun pää ei vaan kykene suunnitelmallisuuteen ruuan suhteen. Saatan käydä kaupassa helposti vaikka joka toinen päivä, päättää mitä syödään samalla kun jo kokkaan. Mutta silti aion istuttaa miehen taas sunnuntaina alas ja käydä ensi viikon menot läpi. Se oli meinaan vapauttavaa kun molemmat tiesi mitä menoja on tiedossa ja sekin oli huojentavaa, että edes ajatuksen tasolla ruoka-asiat ovat kunnossa tulevalle viikolle. Kukaties vaikka väsynyt äiti oppii uusia tapoja.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa, että olet palannut! �� Minäkin olen käynyt aina kurkkimassa, josko olisit palannut. Paljon onnea myös uudesta tulokkaasta!
Heli

jenni kirjoitti...

Kiva, että tykkäät Heli! Ja kiitokset onnitteluista.