Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

22.6.2011

Sähkö = elämän eliksiiri? osa II

Sähkölaitteet eivät ole ystäviäni. Itse sähkökään ei taida minusta niin pitää, ainakaan kovin paljoa. Mombasassa päivittäiset sähkökatkot ovat ihan tuikitavallisia. Sähköt menee ja tulee. Sähköä täällä kuulema tuotetaan vaikka muutamallekin maalle, mutta jakeluverkko ei pysy mukana, niinpä sanomalehdestä voi aina kätevästi tarkastaa, että miten huomenna on sähkön laita. Paikallinen sähköyhtiö julkaisee ilmoituksiaan ahkerasti, mutta ilmeisesti ilmoitus laitetaan paperille vain jos katkos on yli kahdeksan tuntia. Lyhyempiä katkoja muutamast minuutista useaan tuntiin saa vain ylläreinä.

Meidän pihalla puksuttaa myös generaattori. Generaattori, jossa on jotain vikaa. Se on jo kaksi kertaa rikkonut "transmitterin", kojeen, jonka pitäisi tasata sähkön kulkua. Tänään taas suhahti yksi. Tänään myös läppärini uusi laturi pamahti, savusi ja lopetti toimintansa. Vain elpyäkseen illan suussa. Onnekasta, voisi joku tuumia. Se joku voisin olla minä puolen vuoden takaa. Ikuisesta positiivarista on kasvanut pahemmanlaatuinen negailija.

Laadukkaita tai edes jotkut pienimmät turvavaatimukset täyttäviä adaptereja on vaikea löytää, mies on saanut jo ainakin viisi kertaa sähköiskun, muutaman pienemmän ja muutaman isomman. Kerran mies ponkaisi viisi metriä taaksepäin sähköiskun saadessaan niin, että minullekin tuli suonenveto jalkaan säikähdyksestä. Mieheni kännykän laturi on kärähtänyt myös jo kahdesti.

Entisenlaiseni positiivisen ajatusmaailman omaava ajattelisi, että onneksi laitteet ovat olleet pieniä ja suuremmilta vahingoilta on vältytty. Nyt odotan vain, koska televisio kärähtää taikka jääkaappi.

Ps. Olen muuten viime aikoina kehittänyt ihmepakkomielteen kaikenlaisiin selviytymistarinoihin. Suorastaan ahmin kirjoja, joissa lähinnä Sudanin kauheuksista selvinneet naiset kertovat tarinoitaan. Olen ennen ollut aivan vannoutunut suomen kielellä lukija, mutta nyt nämä selviytymistarinat uppoaa ilman mitään mukinaa englannin kielellä. Minulla ei ole mitään samaistumispohjaa tarinoiden naisiin, mutta olen silti aivan heidän lumoissaan.

Ei kommentteja: