Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

16.8.2011

huutelua

Nyt on vähän semmoinen olo, että tartteis jotain tännekin välillä tarinoida. Pisaroita ah! niin seesteisen tylsästä arjesta.

Lauantai-ilta oli hauska. Hauskuus jatkui vielä kolmelta yöllä, kun päätimme jatkaa iltaa läheiseen tanssilaan. Innosta hihkuen seurueemme valloitti tanssilattian, joka oli tällä kertaa nyrkkeilykehä, ihan vain huomatakseen viiden minuutin jälkeen ettei millään jaksaisi enää sheikata. Kyseinen disko on siitä oiva paikka, että tanssilattia on ihan keskellä, pöydät ja baarit siinä ympärillä vähän korkeammalla, joten tanssiviin ihmisiin on koko ajan loistavat näkymät. Tein muutaman terävän huomion; aasialaiset tanssivat nykähdellen vieden raajojaan epäluonnollisiin asentoihin, valkoiset tanssivat heiluttaen käsiä ja jalkoja samassa paketissa, mustalla tanssi lähtee syvältä lantiosta. Silmäni hakeutuvat aina noihin syviin lantion liikkeisiin, niin kovin kaunista liikettä se tarjoaa.

Sunnuntaina vietettiin kotipäivää niin kuin aina, meillä on hiukan hankala tilanne siinä mielessä, että talonmiehemme on vapaalla lauantaipäivästä maanantaiaamuun ja se tarkoittaa sitä, että koti arveluttaa aina jättää yksin ilman ihmisiä.

Maanantaiaamuna mies lähti Nairobiin, minä jäin edelleen viettämään kotipäivää. Talon uroskoirat käyvät niin kuumana, että en tohtinut niitä yksin jättää. Yli-innokasta netteilyä oli päivän ohjelma ja arvatkaa vaan olenko minä ihan into piukeana matkaamassa Zanzibarille, voi kyllä olen. Lokakuun matkasuunnitelmat etenevät hyvää vauhtia. Maanantain vei päätökseen nukahtaminen läppäri sylissä sänkyyn. Halusin kovasti nähdä elokuvan, jota mieheni kehui ja joka oli saanut miehen mielen herkistymään. Noh, näin ne 15 ensimmäistä minuuttia.

Tänään aamulla päätin, että nyt en kotia jää, joten soitin kaverille ja kas niin me matkattiin rannalla. Pandasilmät ja punaiset olkapäät saldona. Ei hassumpaa.

Niin ja onhan mulla ollut ihan oikeaakin arkipuuhaa, kuten sopia yhden puusepän kanssa uudesta projektista, tavata vuokraisäntä kotitien kunnostukseen liittyvissä merkeissä ja ottaa vastaan uutta juomavettä. Kaikkien edellä mainittujen kanssa oli treffit eilen, sain kolmet pakit ja nolla pahoittelua saati selitystä.


Ei kommentteja: