Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

9.8.2011

Karibu!

Mieli jokseenkin apeana saavuin takaisin Mombasaan, istuin ja odotin puun varjossa miestäni lentokentällä. Liikenneruuhkat olivat pysäyttäneet autot, ei auttanut kuin odottaa ja palata takaisin todellisuuteeni. Kaaokseen, jossa saa kuitenkin odottaa enemmän kuin toimia. Nairobiin saapuessani luulin viisumiasioideni olevan kunnossa, toisin kävi. Tarvitsin uuden viisumin ja 40 euroa käteistä rahaa. Lentokentän automaatti ei toiminut, tietenkään. Tullivirkailijan tuima katse ei hellittänyt, tietenkään. Rahaa ei ollut kukkarossa kuin 17 euroa ja 200 randia, tietenkään. Ajattelin kokeilla onneani ja kysyä rahanvaihtokojusta josko saisin visalla nostettua sieltä rahaa, en saanut, tietenkään. Rahanvaihtokojun mies tunsi sympatiaa ilmeisen nuhjuista ja epätoivoista olemustani kohtaan ja antoi minulle 50 dollaria rahojani vastaan, voi ystävällisyys. Pääsin takaisin Keniaan ja sain uuden viisumin.

(Huomio kaikki Keniaan matkaavat, viisumimaksut ovat nousseet, viisumin saa 40 eurolla tai 50 US dollarilla. Rahan pitää olla käteistä, kortti ei kelpaa ja automaatin en ole nähnyt vielä ikinä toimivan. Nairobin kentällä matkatavarat on itse siirrettävä jatkolennolle, Kenian sisäiset lennot lähtevät eri terminaalista ja eri rakennuksesta, tien toiselta puolelta. Euroopassa lentokenttävirkailijat vakuuttavat matkalaukkujen menevän suoraan Mombasaan, mutta näin ei ole. Jos et niitä itse siirrä niin laukut jäävät Nairobiin.)

Vettä on satanut koko ajan, yöllä enemmän ja päivällä hiljalleen. Viikonloppu meni paijatessa koiria ja tuijotellessa miestäni. Lempeä paluu kaikin puolin.

Eilen ajelin eestaas tuttuja teitä, kävin hakemassa pecorinoa italialaisesta pikkupuodista, mies vei uuteen ja upeaan kahvilaan viikonloppuna lounaalle. Kyllä tämä tästä. Mombasaan tuleminen oli helpompaa tällä kertaa, tiedän edes jotain jostain, osaan edes vähän suhtautua kaaokseen ympärilläni ja aina voin sulkeutua muurejen sisälle, takapihalleni istumaan. Sulkemaan silmäni kaikelta, hetkeksi.

2 kommenttia:

Katsan blogi kirjoitti...

ihanaa että olette molemmat turvallisesti kotona siellä. kun käy täällä, osaa arvostaa elämän eri asioita... eikö ? rauhallista jatkoa teille ja koirille :)

jenni kirjoitti...

niinpä, arvostaa puolin ja toisin. odotan edelleen sitä rauhallisempaa eloa koirien kanssa...