Kellon soidessa 5.50 tänään aamulla minua ei harmittanut ollenkaan. Nousin tikkana ylös ja hoputin miestä. Meillä oli paras mahdollinen syy nousta aikaisin. Suuntasimme lentokentälle ja ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen yksi erittäin tuttu ja rakas pellavapää ilmestyi tullin porttien takaa Mombasaan jo hieman tutuksi tulleen toisen pellavapään seurassa.
Voi ihanuus, tuntuu niin tärkeältä saada vieraita visiitille. Mikä on parempaa hoitoa sielulle kuin esitellä uutta kotiansa ja ympäristöänsä ihmisille joille se tarkoittaa paljon. Samalla tulee nähtyä ympäristönsä uusin silmin. Huomaa tottuneensa jo tiettyihin asioihin, tietää sulkevansa silmänsä joltain miltä ei pitäisi ja silti saada niin paljon enemmän hyvää ympärilleen.
Voi jukupekka, seuraavat neljä päivää aion nauttia täysin rinnoin. Mies livistää huomenna koti-Suomeen työn merkeissä ja palaa vasta yli viikon päästä takaisin. Ei se mitään, ainakaan keskiviikkoon asti.
Aamukahvien jälkeen vieraat siirtyivät pikkulevolle, mutta aion ihan kohta mennä herättämään heidät. Hei, ei tänne nukkumaan tultu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti