Kotona ollaan jo neljättä päivää. Arki ei ole vielä astunut taloon ja tuskin ehtii astuakaan, siitä pitää huolen vajaan kahden viikon päässä häämöttävä matka Suomeen. Lähden ilman miestä hieman tuoksuttamaan pakkasilmaa.
Matkamme oli kaikinpuolin onnistunut, monta asiaa selvisi, monta tuttua tuli tavattua ja uusiakin tarttui mukaan. Kapin herkut saivat pään pyörälle jo ihan ruokakaupassakin.
Häät olivat kauniit, italialaiset viinitilalla. Painopiste hauskanpidossa ja syömisessä. Hauskuuden takasi lähes kolme tuntia kestänyt kuohuviinitarjoilu (vesilinja ei estänyt nauramasta muille...) ja illallinen oli kahdeksan ruokalajin mittainen. Tuore aviopari kesääkin kauniimpi. Italialaiset vieraat nauttivat täysillä ja kaikki tuntui olevan niin hattaraista.
Namibialle oli jälleen kerran helppo jättää hyvästit. Päällisin puolin mikään ei tuntunut muuttuneen. Kaikki olivat samojen puuhien parissa niin kuin aina ennenkin, ainut yllättävä tekijä oli rannikon kylmyys. Mittari tuskin kapusi yli 20 asteen ja iltaisin ei tarjennut edes kahden villatakin lämmöllä, eipähän tarvinnut hikoilla, tykkäsin.
Kuvat ovat siis Swakopin kylmyydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti