Kirjoitettu jo muutama päivä sitten:
"Nahkaa kiristää, raavituttaa ja kutittaa.
Swakopissa on niin kylmä ettei ulos huvita mennä – meillä ei
ole tuulenpitäviä vaatteita mukana. Minun lämpimin vaate on neuletakki, joka ei
mene kiinni.
Ymmärsin ensimmäisenä iltana pizzaa syödessäni Napolitanissa,
että ruokaa minulla ei ole ollut Namibiasta ikävä, siitä huolimatta olen syönyt
ihan liikaa, koko ajan.
Tien laidassa juuri ennen Karibibbia oli
viisitoistakaulainen kirahvilauma, vaikuttavaa ja niin kaunista.
Tapasin eilen kaksi MYO-lasta, toinen oli niin ujona ettei
mitään rajaa ja toinen taas pälätti ja kertoi niin hurjia teinijuttuja, että
korvia kuumotti. Hauskaa oli molempien seurassa.
Olo on ollut kuin olisi palannut menneisyyteen, Swakop on
niin pieni paikka, että muistoja herää vähän joka kulmalla. Miten lempeän ja
turvallisen ulkosuomalaisen kasvualustan tämä rannikko meille tarjosikaan.
Samaan aikaan nousee ne monet ärtymyksen tunteet pintaan siitä kaikesta mikä
täällä raivostutti.
Matkamme on tuntunut käyvän tuppukylästä junttilaan. Kai
sitä hullumminkin voisi mennä."
Tänään siitä on tasan 365 päivää, kun astelimme maistraattiin tuomarin eteen virallistamaan avioliiton. Tänään siitä on tasan 364 päivää, kun astelimme papin eteen ja saimme siunauksen avioliitolle monen rakkaan ympäröimänä. Muistoja on niin monia noilta päiviltä <3
Tänään meitä odottaa vielä braai kaverin luona ja huomenna palaamme Kapiin. Kuusi päivää Namibiassa tuntuu juuri sopivalta ajalta, heipat on helppo jättää.
Tänään minun kohokohtani on ollut agilitytreeneihin osallistuminen. Voi mikä pieni harmistus tuli kuinka Hildan ikätoverit olivat kehittyneetkään ja Hildaliini ei enää treenaa ollenkaan. Mukavaa oli joka tapauksessa ja yritin hieroa Hildan bestiksen hajua hihansuuhun niin paljon kuin mahdollista, pieniä hajutuliaisia kotiin. Agilityjoukko oli kasvanut usealla pennulla ja yhdellä minipossulla.
Voikaa hyvin!
1 kommentti:
ONNEA ONNEA TEILLE!!!
YKSI VUOSI!!
-savon pakkasista 10 astetta tänään-
Lähetä kommentti