Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

2.2.2012

Helmikuun ekana

Oli kylmä, mutta ei liian kylmä vielä. Savossa ei ikinä tuule niin kuin rannikolla, järvet ovat lempeitä aina toisin kuin meret. Vajaa viikko sitten perjantaina Helsingissä kävellessäni mietin, että kuinka ikinä selviän pakkasista, siellä kun oli vain viisi astetta pakkasta, mutta se tuuli syväjäädytti kasvot hetkessä.


Suomi-lomalainen on käynyt eilen kahdessa lääkärissä ja menee tänään vielä kolmanteen, perustarkastuksiin. Hippuselle on vaatteita jo kasassa pieni pussillinen, on komeat rattaat ja turvaistuinkin. Nyt pitäisi kai alkaa keskittymään siihen pieneen sälään, tuttipulloihin ja liivinsuojuksiin. Molemmat vauvalliset ystävät on vielä tapaamatta, odotan tapaamisilta jotain taianomaista valaistumista.


Vielä on reipas viikko aikaa ja sitten pitäisi noin niin kuin materian puolesta olla valmis ottamaan hippunen vastaan. Koskakohan pää on siihen valmis?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pää on valmis, kun hippunen on valmis vauva ja nostetaan ensi kertaa syliin! t. Me

jenni kirjoitti...

Sitä odotellessa :)