Matkustustreenit

Mies matkusti ilmeisen rankan työviikon jälkeen koko viime yön takaisin kotia. Matkaltaan toi Hildalle uuden kuljetuskopin, kun edellinen oli hitusen liian pieni.

Turhia aikailematta otettiin kopit heti käyttöön. Koirat menee molemmat ilman ongelmia sisälle häkkeihinsä. Namibiasta Keniaan matkustaessa totuttelu vei hieman aikaa, mutta muutamassa päivässä molemmat alkoivat nukkua omissa kopeissaan.

Missään vaiheessa koiria ei olla pakotettu koppeihin. Herkkupaloja vaan sisälle ja paljon kehuja. Koirat sai molemmat ihan omalla aikataulullaan hyväksyä koppinsa ja viettää niissä aikaa niin paljon kuin halusivat. Lopulta Namibiassa koirat alkoivat nukkua kopeissaan myös yöt, kattokin oli paikoillaan, luukku vain auki. Taidettiin me ihan pitää luukkujakin pieniä aikoja kiinni päiväsaikaan.

Ilmeisesti mitään traumoja viime lentomatkoista ei ole, koska mitään empimistä ei kummastakaan koirasta huomannut. Hyvä niin.

Alku on taas pehmeä. Patjat on asetettu molemmille koppeihin ja kopit makkariin ilman kattoja (kuvissa ollaan olkkarissa vielä). Koirat saa nukkua niin siihen asti kunnes Mombasassa ollaan.

Hildan uuden kuljetuskopin pahvilaatikko päätyi Hipulle majaksi. Pieni mies on tohottanut koko päivän, hymy oli korviin asti, kun toinen ymmärsi isän tulleen takaisin kotia.

Äsken kun olin Hippusta yöunille laittamassa tajusin, että nyt on niin sanotusti tokavika ilta, kun vauvaa laitan unille. Tiistaina sylissä lymyilee vauvan tittelistä luopuva taapero. Mun pieni ihanuus. Ikiliikkuja, suu käy nykyään samaan tahtiin kun töppöset vie eteenpäin. Mun pieni ihanuus.