Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

23.9.2011

Elämä jatkuu entisellään. Sanomalehdet ovat päivä toisensa jälkeen täynnä tarinoita eri lahjusskandaaleista, korruptiotapauksista, rahojen häviämisestä eri ministeriöissä. Kotona uima-altaan reiät eivät ota korjaantuakseen, vesi valuu muutamassa päivässä pois. Elokuun puolivälissä kaivon piti valmistautua pihaan maksimissaan kolmessa päivässä. Noh, arvatkaa onko sitä edes aloitettu? Neljä karvakorvaa juoksee innoissaan pihalla, haukkuu innoissaan yhdessä, ambulanssin ohiajaessa aloittavat hillittömän ulvonnan Martin johtaessa orkesteria.


Merivesi on lämmintä, elämä vedenpinnan alla on kiehtovaa. Sunnuntaina kävimme snorklaamassa. Sää vaihtelee ja heittelee miten sattuu. Silti sääennustus ei juurikaan vaihdu. Alla oleva kuva on tämän päivän lehdestä, Daily Nationista. Se on yksi suurimmista sanomalehdistä täällä. Huomionarvoista sääennustuksessa on, että se kattaa kätevästi koko Kenian. Yhden kenialaisen kaverini isä oli kehoittanut kaveriani kiinnittämään huomionsa erityisesti sääennustuksiin Euroopassa matkatessaan. Isä oli kertonut pojalleen, että siellä säätä osataan oikeasti ennustaa ja siitä tehdään jopa omia uutislähetyksiä.


Menin katsomaan Vettä elefanteille -elokuvaa. Harmitti.

Olen jumpannut ahkerasti, nukkunut reippaita yöunia. En tiedä mitä tapahtuu, mutta vuorokausirytmi on kokenut melkoisia mullistuksia viime viikkoina. Kahdeksan aikaan illalla alan vilkuilemaan kelloa ja miettimään, että joko voisi mennä nukkumaan. Viimeistään ysiltä olen sängyssä hampaat pestynä ja aamulla herään kukon kanssa yhdessä laulamaan. Aargh, mikä minua vaivaa?

Nyt makaan peiton alla Nairobissa, hotellissa. Odotan miestä töistä ja kauhulla ajattelen tulevaa iltaa, meneeköhän myöhään, koska pääsen nukkumaan. Huomenna on luvassa miehen työpaikan family fun day. Niinpä. Kahtotaan miten hauskaa siellä voi olla. Ainakin pääsee strutsilla ratsastaa. Tämän illan ohjelmakin houkuttelee, Village Market ja sen ulkoilmaravintolat ovat suuntana.

Jo yli viikon yöpöydällä on ollut Anja Snellmanin Parvekejumalat. Minusta kirja on jotenkin todella epä-Anjamainen, en oikein lämpene kirjoitustavalle ja poukkoilulle ajasta toiseen. Toisaalta kirjan idea on erittäin kiehtova ja niin kovin ajankohtainen.

Voikaa hyvin!


2 kommenttia:

Arja-täti kirjoitti...

Jenni, olin jo huolestunut,kun edellisen kirjoituksesi jälkeen ei tullut minkäänlaista "poksausta".Onneksi elämänne jatkuu näissä vaihtelevissä kuvioissa.Kirjat ja elokuvat harvoin tukevat mielikuvia, kokemusta on myös.Terve ilmiö, kun nukuttaa! Voikaa hyvin,nauttikaa erilaisesta elämästä!

jenni kirjoitti...

Hehei, joo, on tainnut taas iskeä blogilaiskuus. Kun arki alkaa toistamaan itseään niin ei tunne tarvetta jakaa sitä. Tällä hetkellä luen muuten Aavikon Kukkaa. Terveisiä!