Tulipalonpunainen

Tulipalonpunainen on ollut tunnusvärini viime päivinä. Ainakin kolmesta syystä - aurinko, kiukku  ja hiki.

Okei, olen kyllä oppinut jo lisäämään rasvaa nassuun kiitettävällä tahdilla, joten pikkupunoituksella on selvitty.

Hiki on virrannut ainakin sen kolme kertaa viikossa, kun olen vetänyt jumppaa, jossa vedetään täysillä.

Kiukkua on tullut kahdesta syystä, tyytymättömyydestä vartiointifirmamme johtoon ja kommunikointitaitoihin sekä naapurissa valloillaan olevasta roskanpolttovimmasta.

Viime perjantaina talonmiehemme soitti yhdeksän jälkeen illalla ettei perjantaivartijamme ole saapunut. Vartijan pitäisi saapua kuudeksi. Oma vartijamme on perjantait vapaalla. Otin puhelimen käteeni samantien ja soitin firmaan, kiukkua puhkuen (toisinaan myös minulla on vaikeuksia hillitä itseäni ja äänensävyäni niin ja niitä sanoja, joita suustani ulos suollan). Uusi vartija järjestyi puolessa tunnissa ja talonmiehemme pääsi nukkumaan. Firma kuitenkin jätti asian siihen eikä ikinä oikein antanut selitystä mokalleen. Tänään manageri sitten saapui leveästi hymyillen ja sanoi ottaneensa asian esille ja oppineensa siitä jotain. Managerin läsnäollessa sain hyvän tilaisuuden kehua luottovartijaamme ja painotettua sitä, että emme enää suostu luottovartijan seitsemänpäiväisiin työviikkoihin.

Oikea tulipanopunaa ja raivolla maustettua kiukkua on saanut aikaan roskien polttaminen aitamme takana, juuri sillä puolella mistä aina tuulee suoraan meille. Roskat voivat olla mitä vaan, yleensä ne ovat rakennusjätettä, muovia, kotitalousroskaa ja puutarhajätettä. Jotenkin vielä ymmärrän tuon puutarhajätteen polttamisen ja itse asiassa ihan viime viikkoihin olen luullut, että se on ihan sallittu tapa, koska kaikkialla sitä tapahtuu. Kadunvarret ovat täynnä pieniä nuotioita, aina. Ja niissä kyllä poltetaan ihan kaikkea taivaan ja maan väliltä. Se on kuitenkin laitonta ja nyt ympäristöstä vastaavat tahot ovat ottanut tiukempaa linjaa. Vähän väliä tulee muistutusta siitä, että kuka tahansa voi ilmiantaa polttajan ja polttaja voi saada jopa kahden vuoden rangaistuksen. Missään ei kuitenkaan kerrota miksi roskia ei pitäisi polttaa (tuleepa tässä mieleen, että myös Namibiassa kuudesluokkalaisten luokkaretkellä lapset neuvoivat minua sytyttämään nuotion muovipussilla, se kun roihahtaa niin hyvin).

Se muovinkatkuinen savu sitten maanantaina napsautti semmoiset liekit minussa, että juoksin portista ulos etsimään tulta ja savua. Huomasin, että palo oli vastapäisen talon takana, joten oli hypättävä autoon ja ajettava paikalle. Saavuin paikalle ja kirosin kuin merimies. Palojen sytyttelijä oli jo saanut yli kymmenen roskakasaa tuleen, kun kerroin kuinka niitä ei saa sytyttää ja ainakaan asutusten lähelle, huusin kuin hinaaja, että savu tulee suoraan keittiööni ja talooni vain todetakseni, että tämä kaveri ei puhunut englantia tai ei halunnut puhua englantia, yritin selvittää mistä roskat olivat peräisin, mutta ei se tietenkään kertonut. Uhkailin poliisilla (ihan niin kuin niitä kiinnostaisi) ja ties millä. Mies lähti juoksemaan karkuun. Ajoin perässä ja huusin ikkunasta. Järkiperäistä käytöstä.

Tulin kotiin, soitin kolmeen eri Mombasan poliisin numeroon, kaksi niistä ei ollut toiminnassa ja kolmannesta ei vastattu.

Tiistaina tullessani jumpasta taas katumme varressa oli roskien poltto meneillään. Sama kiukku heräsi. Yritin soittaa siihen yhteen toimivaan poliisin numeroon kysyäkseni apua. Kyllä sieltä vastattiin, mutta ei niitä kiinnostanut edes sen vertaa että olisivat kysyneet asiaani vaan muutaman kerran vain laittoivat luurin korvaan ja sitten lakkasivat vastaamasta. Roskien polttajat olivat juuri skippaamassa uutta kuormaansa kadunlaitaan. Pysähdyin kadulle hätävilkut vilkkuen ja naama punaisena huutaen. Nämä peijakkaat puhuivat onneksi englantia, pahoittelivat ja sanoivat etteivät tulee enää takaisin. Niin ja kyllähän minä sen ymmärrän, että nämä kaverit ketkä niitä roskia polttavat ovat usein talonmiehiä ja puutarhureita ilman valinnanvaraa. Voi vaan toivoa, että ne uskaltavat kertoa pomoilleen kiukkuisesta naisesta vainoamassa heitä.

Välillä nuo roskienpolttosessiot ovat voineet kestää useita tunteja, taloon jää savun haju siitä pitkäksi aikaa ja ei se savu nii kauhean hyväksi terveydellekään ole, joten tunnen olevani oikeutettu kiukkuuni. Tosin ehkä voisin purkaa sitä hieman rakentavampaan sävyyn.