Ihan tavallinen perjantai

Perjantai, kuinka aina tuntuu olevan perjantai ja viikonloppu edessä? Ja silti aika tuntuu matelevan. Kuukausia sitten tehty sopimus Hippusen kanssa siitä, että hän syntyisi laskettuna päivänä on alkanut epäilyttämään minua. Mitä jos Hippusta ei huvitakaan tulla ulos vielä? Minkäänlaisia merkkejä synnytyksen lähestymisestä ei ole ollut. Liikun suht helposti vaikkakin hitaasti, mihinkään ei kolota tai satu sen enempää ja olo on fyysisesti hyvä vaikkakin valtava. Mieli on vain malttamaton. Huomaan ajatuksieni kääntyneen sisäänpäin, itseeni ja vauvaan, mieheen ja meihin. Olen käynyt paljon mielessäni läpi mieheni ja minun parisuhdetta, sen alkua ja kaikkia niitä haaveita mitä meillä silloin oli, yhdessä ja erikseen sekä kaikkia niitä asioita mitä meillä on nyt, haaveita ja suunnitelmia, tulevaisuutta, jossa ei ole enää vain me kaksi ja koirat.

Aamupäivän kahvihetki lempikahvilassa, tunnistaako joku tuon keskimmäisen hepun?

Ihan tavallinen perjantai ei ehkä pidä paikkaansa, tänään on tapahtunut jo niin monta asiaa. Putkimies on tullut parin viikon tauon jälkeen jatkamaan työtään ja ehkä vielä joku päivä meilläkin on taas vesitilanne ennallaan. Siihen saakka sinnitellään ja käydään minuuttisuihkussa, annetaan ulkokukkien kärvistellä suolavesikastelulla ja auton kuraroiskeilla.

Vihannespesu grilli-iltamaan varautuen, minun nakkini on valmistaa paahdettuja kasviksia couscousilla.

Olemme myös ehkä aloittaneet sodan toisenkin puolen naapuria kohtaan, lehmäsodan. Tällä puolen meillä on tontti, jossa on kolme taloa ja niiden takana on yksi tyhjä tontti. (Toisella puolellahan naapuri aloitti meitä vastaan eripuran rikkomalla vesitankkimme.) Noh, me saimme vihdoin tänään kunnan miehet vierailulle, koska tyhjällä naapuritontillamme on ollut lehmiä vuodenvaihteesta saakka, nyt ne ovat vaan lisääntyneet ja niistä ei pidetä oikein hyvää huolta eli ne haisevat ja paljon. Kävi ilmi, että ne kuuluvat naapurillemme. Kunnan miehet antoivat kolme päivää aikaa päästä lehmistä eroon ja jos lehmät vielä kolmen päivän jälkeenkin ovat tontilla tulee poliisi ne hakemaan. Jaiks, minua hiukan hirvittää. Kyseessä on ehkä reilu kymmenen lehmää. Mitä jos ne naapurit suuttuu meille ja vaikka myrkyttää meidän koirat?

Viikon kestäneiden sateiden jälkeen on niin kovin vihreää ikkunan toisella puolella.

Ollaanko me liian vaativia ja nirsoja? Onneksi laki on puolellamme, asuinalueella ei saa pitää karjaa ilman erikoislupaa. Ja ihan rehellisesti voin todeta, että lehmistä lähtevä haju on karmiva, niiden suoja on vielä rakennettu meidän tontin aitaa vasten, joten siinä ne lehmät sitten ammuu, märehtii ja tekee jätöksiään.  Kärpäsiä täällä on näin sadekauden aikaan paljon, mutta veikkaanpa että lehmät niitä myös lisäävät. Verannalla oleskelu on siis muuttunut navetta-asioinniksi.

Viikonlopun suunnitelmissa on grillausta ja grillausta. Tänään toisilla kavereilla ja huomenna seuraavilla. En laita vastaan. Päivät on parempi täyttää toiminnalla. Kolmen päivän päänsärky ja flunssainen olo on enää muisto vain, nyt on vimmainen olo. Tekee mieli puuhata kaikenlaista.

Luottoliuos kasvisten pesuun.

Näillä mausteilla ja jääkaapin curryseoksilla mennään.

Huomenna on merkityksellinen päivä siellä Suomessa, rakas ystäväni kävelee kauniissa unelmassaan alttarille ja lausuu miehelleen tahdon. Kotikaupungissani on taas raskas päivä, serkkuni saatetaan viimeiselle matkalleen, olette ajatuksissani kaikki.

Ps. kaikki vippaskonstit synnytyksen käynnistämiseen otetaan vastaan. Lupaan testata.