Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

9.5.2012

Onnea ja kiitosta.

Josko sitä taas yrittäisi suhtautua elämään hieman positiivisemmin. Auttaisikohan se muokkaamaan asennettani? Näistä asioista tykkään ja olen niistä niin kovin kiitollinen:

Karvatassut ovat säilyneet yhtä ihanina kuin aina ennenkin. Martti nukkuu vieressä, Hilda jahtaa saaliitaan ulkona. Hilda on samanlainen ahmatti kuin aina. Viimeksi tänään Hilda onnistui ottamaan Maran kupista kaksi jättihaukkua ennen kuin ehdin kieltämään. Mara kuuli miehen auton tulevan, joten pakkohan sitä oli mennä tervehtimään. Hilda taas taisi ajatella että syyän eka.

Hippusen kaikki ylisöpöt ja ihanat vaatteet.

Hippusen vieläkin vaan alati vispaava takapuoli, tosin liike on hieman hidastunut.

Uusi etiopialainen ravintola, jossa oli hyvää ruokaa.

Aamulla leivotut sämpylät.

Ehkä jo vähän lähellä häämöttävä loppu vesiongelmissa.

Päivä päivältä Hippusen syntymä on lähempänä.

Jääkaapissa odottava mangosmoothie.

Huominen kampaaja.

Mies, joka on jaksanut ihmeen hyvin viime aikoina kaikki vastoinkäymiset.

2 kommenttia:

Miltsu kirjoitti...

Ai hitsi kun teillä vaan on noita vastoinkäymisiä :( Onneksi ootte sentään amerikkalaisia että hommat hoituu :P tsemppiä viimeisiin viikkoihin!

jenni kirjoitti...

Sanos muuta, mutta kai olisi minun aika koittaa suhtautua hieman positiivisemmin asioihin. Alkaa jo niin puuduttaa jatkuva valitus. Kiitos tsempistä, sitä tarvitaan!