Raskaustesti

Päätin sitten viihdyttää itseäni tälläisellä monesta vauva - ja äitiysblogista tutulla jutulla. Ilmeisesti Vauva-lehdestä poimittu alunperin. Hiiteen negailu, ainakin hetkeksi, kunnes saan kuulla taas jotain älyttömiä juttuja mitä kontille on tapahtunut. Eniten harmittaa konttitarinassa sekin, että niin moni on Suomessa laittanut siihen aikaansa ja nähnyt vaivaa, että saimme mitä halusimme ja nyt joku hemmetin agenttifirma ei osaa hoitaa hommiaan ja mokailee vaan joka päivä jotain lisää. Meille on sanottu nyt reilu kolme viikkoa, että kontti vapautuu huomenna, joka hemmetin arkipäivä.

Okei, palataan raskaustestiin. Vähänhän tämä on tämmöinen hassu, mutta olkoon. Mitä vaan, jotta ajatukset karkaa kauniimpiin asioihin.

Viikkoja on tällä hetkellä 36+6

Painoni on noussut paljon, noin 18 kiloa.

Nukun vuorokaudessa paljon, unet maistuvat vaihtelevasti, mutta nukun helposti päiväunet, otan helposti iltatorkut ja öisin nukun katkonaisesti ainakin yhdeksän tuntia

Arvelen, että lapseni syntyy raskausviikolla 40.

Kutsumme lasta nimellä, useilla nimillä kuten Hippunen, bebe, vauva ja ne kaikkein suosituimmat jääköön vielä salaisuudeksi

Minulla on ollut uusia intohimoja ja inhokkeja.

Kyllä, molempia. Tylsiä ne vaan ovat olleet, ei  mitään erikoisia. Intohimoja raskauden alussa olivat jääkaappikylmät ja raa’at porkkanat ja omenat, suklaa missä muodossa vaan, viime aikoina punaiset viinirypäleet ovat maistuneet. Inhokkeja raskauden alussa oli kaikki mereen ja veteen liittyvä eli kalat ja merenelävät, kala menee nyt jotenkin, merenelävät ei vieläkään. Kananmunat olivat myös pitkään inhokkilistalla.

Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään. 

Kotirouvan hommissa ei ole tarvinnut salata, syksyn jumppaohjaajan roolissa salasin raskauden viikolle 14 asti.

Olen valokuvannut ja mittaillut mahaani.

Harmillisen vähän. Tykkään mahastani paljon, mitan otin kerran, silloin kun maha alkoi olla näkyvämpi.

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.

Heh, no en ole.

Pesänrakennusviettini on herännyt.

Kivuliaasti kyllä. Hirmuinen tarve saada laittaa Hipulle oma nurkkaus, mutta konttimme makaa edelleen Mombasan satamassa. Sydäntä polttaa ja sattuu… Ymmärrän nyt täysin narttukoirien vauhkoamisen raskauden aikana J

Tiedämme lapsen sukupuolen.

Kyllä!

Mummot ohittavat minut suojatiellä.

En ole vielä suojatietä ylittänyt Mombasassa, tosin yhden koulun eteen sellainen on tullut muutama kuukausi sitten.

Olen stressannut imetyksen onnistumista.

Enpä oikeastaan ole, rauhassa odotellaan sen aikaa ja katsotaan sitten miten käy.

Tiedän, miten haluan synnyttää.

Joo, tiedän mitä haluan, mutta käytäntö voi olla sitten toista. Luomuna mennään niin pitkään kuin mahdollista. Se onkin aika lailla ainut vaihtoehto täällä, muutama kipulääke on saatavilla, mutta siinäpä ne. Olen lukenut ja tutustunut synnytykseen huolella ja toivon kovasti, että saan kokea luonnollisen ja normaalin synnytyksen.