Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

21.5.2012

We are getting there


Lauantaina täyden 39 raskausviikon voimin, mies, Hippunen ja minä. Koirat missä lie juoksemassa pitkin rantaa. Juoksivat niin ja löysivät aarteita syötäväksi, ainakin Hilda. Hilda oksensi seuraavana yönä ainakin sen kymmenen kertaa luunpalasia ja koko vatsansa sisällön ulos.


Sunnuntaiaamuna Hilda yllätti aamulenkillä varaanin puskasta. Varaani hyökkäsi ja onnistui jotenkin lyömään Hildaa, koko sunnuntain tyttö piti toista silmäänsä kiinni ja se punoitti. Onneksi tänään silmä näyttää jo rauhoittuneen ja neiti on entisensä.

Aikamoista itsensä tarkkailua on ilmassa, odottelen malttamamattomana merkkejä synnytyksen käynnistymisestä. Portaita on ravattu tänään ja tehty kyykkyjä, syöty tulista ruokaa ja jopa juotu paikallisen tavan mukaan mintusta keitettyä teetä. Niin ja levätty vähän joka välissä, jalat eivät  tykkää yhtään istumisesta.

Lehmät ovat edelleen naapuritontilla ja toisen puolen naapuri ei vieläkään ole saanut saatettua loppuun aloittamaansa vesitankin puolittamista.

Jatkan siis arjessa elämistä, tänään sain jo pakattua sairaalaan lähtevän ruokakassin ja kirjoitettua listan mitä kaikkea jääkaapista poimitaan mukaan, huomenna taidan vielä käydä hakemassa pakkaseen graavilohta mukaan.


3 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Ihana tuo eka kuva! Pieni perhe... Olen taas ollut laiska kommentoija, mutta jännään kyllä harva se päivä, onko pieni jo syntynyt! Kärsivällisyyttä toivottelen :)

Saanko muuten lisätä blogisi omaani sivupalkkiin?

jenni kirjoitti...

Hehei, kiva kuulla että Ranskassakin luetaan blogia ja kyllä toki saa linkittää blogin sivupalkkiin. Kärsivällisyyttä täällä todellakin tarvitaan, Hippusella sitä ainakin tuntuu olevan :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihana massu :) Vielä hetki vain

Johanna serkku