Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

5.5.2012

Ihmeitä tapahtuu

Kontti vapautui eilen illalla! Saimme kontin sisällön miehen työpaikalle joskus iltakahdeksan aikaan. Nyt se kaikki meidän tavara sieltä kontista on kotona, pinnasänky ja hoitopöytä koottuna, kaksi isoa korillista lakanoita, pyyhkeitä ja muuta pestävää odottaa päivää, jolloin saamme vettä ja pesukoneen pyörimään. Epätoivo ja uskonpuute valtasivat mielen jo kokonaan. Mieskin sai siitä vihdoin eilen tarpeekseen ja meni satama-alueelle räyhäämään, huutamaan kahdeksi tunniksi, jonka jälkeen sataman työntekijöillä ei enää ollut muuta pakokeinoa kuin tehdä työnsä. Olivat kehdanneet vielä pyytää mieheltä isoa pulloa limpparia, mies oli kieltäytynyt. Olivat myös lopuksi sanoneet, että jos olisit ollut kenialainen tai britti niin emme olisi tänäänkään vielä tehneet kontille mitään, mutta koska olet amerikkalainen niin on pakko. Mies oli ollut vaiti.

Aamiainen nautittu. Hippusen nurkkaus odottaa puunausta!! Menen.

Iltapäivällä lähdemme kaverin synttäreille etelärannan Shimba Hillseille.

3 kommenttia:

Annu kirjoitti...

Hienoa hienoa! Nyt hippusen nurkkausta kasaamaan. Täällä kasaillaan vimeisiä sivuja. Etappeja kohti <3

Arja-täti kirjoitti...

Kyllä tuntuu helpottavalta täälläkin!
Ota nyt rauhallisesti ja laittele nurkkausta, jota olet niin kauan suunnitellut."Amerikkalaiselta" upea suoritus.Tsemppiä molemmille!!!

jenni kirjoitti...

Annu - puserra, puserra. Huomenna se kai on ohi, eikö? täällä ei kai koskaan...

Arja - helpotti, helpotti hetkeksi. uusia haasteita tulee lentäen sisään ikkunoista ja ovista.