Mombasan auringo alle ei juuri uutta kuulu, mitä nyt vatsa muuttaa muotoaan ja oloni on hetki hetkeltä enemmän raskas. Netti, sähköt ja vesi temppuilee, kaupasta on edelleen maitotavarat loppu, voita ei ole saanut viiteen viikkoon (ei minkäänlaista paitsi sellaisia huoneenlämmössä säilyviä, niitä ei kai voiksi tai margariiniksi voi edes kutsua). Kontti on edelleen satamassa ja sitä tuskin sieltä ikinä saa ulos niin ihmeellisiä käänteitä sen matkan varrelle on sattunut. Minusta tuntuu ettei koko konttia ole edes olemassa.Kuinka paljon murhetta yksi perhanan kontti voikaa aiheuttaa?
Valonpilkahdus pimeässä oli vappumunkit ja vappupäivä. Sauna ja koivutuoksu. Mahassa heiluvat pikkujalat ja yhä hitaammin ja vaivalloisemmin vispaava pylly.
Palaan langoille kunhan minulla on jotain kivaa kerrottavaa. Ei ihan oikeasti huvita vaan aina valittaa eikä minulla nyt oikein ole mitään positiivista mielessä.
3 kommenttia:
Voi Jenni <3
Paljon tsemppiä ja voimia sulle Jenni, ei kuulosta kovin mieltäylentävältä meiningiltä! Löysin sun blogiin mun blogin kautta ja tulen varmasti jatkossakin:) Ja innolla seuraan miten siellä päin maailmaa vauvan odotus sujuu.
t. Minde (rv 40+6)
Maaria - niinpä!!
minde - uih, no sulla siellä vasta jännittävää onkin!! Hirmuisesti tsemppiä päiviin. ja kivaa, kun löysit tänne!
Lähetä kommentti