Vesitankin tarina

Ehkä viitisen viikkoa sitten sain puhelun puutarhuriltamme, että naapuri on aloittanut hajoittamaan vesitankkiamme. Olin kummissani enkä oikein tiennyt mitä tehdä. Soitin samantien vuokraisännällemme ja kerroin kuulemani uutisen. Vuokraisäntä vaikutti järkyttyneeltä ja sanoi lähettävänsä välittömästi jonkun paikan päälle. Itse olin silloin poissa kotoa myös. Yritin muistella että missä meillä edes on koko vesitankki.

Kotiin päästyäni kuulin vain meteliä, mikä tulee sementin rikkomisesta millä lie vasaralla. Menin katsomaan tankkia ja puutarhuri kertoi tankista olevan 1/3:n naapurin puolella ja naapurin sanoneen puutarhurillemme aloittaessaan rikkomaan tankkia että oli kuulema yrittänyt ottaa meihin ja vuokraisäntäämme yhteyttä. Arvatkaa mitkä marjat sanoin tässä vaiheessa? Minä juoksin sitten naapurin puolelle, jossa talon työväki sanoi ettei isäntä tai kukaan muukaan asukas ole paikalla. He sanoivat myös etteivät tiedä kenenkää talon asukkaan puhelinnumeroa. Väärä vastaus! Saatoin ehkä sanoa asioita, jotka hävettää nyt.

Naapuri halusi siis lunastaa maanalaisesta vesitankistamme hänen puolella olevan osan itselleen. Lain mukaan hänellä on siihen täysi oikeus, koska tankki on hänen maallaan. Joskus vuosia sitten naapuri oli nimenomaan tankin rakentanut, typeränä toisten maille. Meidän talon tontti oli silloin vielä asumatonta. Rajat oli kuitenkin silloin jo tiedossa.

Naapurilla oli hienot suunnitelmat kuinka rakennusmiehet rakentavat seinämän neljässä päivässä ja kuinka emme hetkeäkään joudu olemaan ilman vettä. Pieleen meni kaikin mahdollisin tavoin. Viikkoja on kulunut jo viisi. Juuri kuorma-auto toi pihaamme uuden maanpäällisen tankin, mieheni tilaamana. Parhaillaan putkimiehet aloittavat työt, jotta saisimme vesitilanteen jotenkin normalisoitua ja kunnan veden taas juoksemaan hanoihin. Jos meillä ennen meni veteen reilu kymmenen euroa kuussa niin nyt viidessä viikossa rahaa siihen on uponnut jo yli sata euroa. Kauhulla odotan kunnallisen veden laskua huhtikuulta, koska silloin kun naapuri aloitti tämän vesisodan niin hän pilasi meidän vetemme käyttökelvottomaksi, monen monella kuutiolla.

Naapuri on vakuutellut ystävälliseen sävyyn koko viiden viikon ajan, että hän huolehtii kaikesta, maksaa kaikki kulut ja etsii pätevät työmiehet. Ei mennyt taaskaan niin. Ensinnäkin työmiehet jakoivat tankin puoliksi, eivätkä niin kuin se tontin rajan mukaan menee eli 1/3 naapurille ja 2/3 meidän puolelle. Minun insinöörismieheni puuttui tähän tietysti jo heti alkumetreillä, mutta itsepintaisesti työmiehet vain jatkoivat seinän muuraamista puoleen väliin tankkia, mikä ajoi mieheni hyvin lähelle hulluuden ja raivon portteja. Vasta työn valmistuttua, kun meidän pihalla tönöttävä ilmareikä olikin naapurin puolella tankkia asian sai todistettua niin, että sen tajusi jokainen. Työmiehet, jotka seinän tekivät eivät enää ikinä tulleet takaisin katsomaan taikka myöntämään virhettään.

Avot, seinämä oli nyt valmis, viiden viikon jälkeen mihin mahtui monen monta päivää jolloin työmiehiä ei näkynyt, ne olivat milloin hautajaisissa, häissä, kipeänä ja milloin missäkin. Naapurikin lopetti puhelimeen vastaamisen ja me tiesimme, että seinämä ei ole vedenpitävä, joten me emme sitä tahtoneet täyttää ensimmäisenä. Naapuri alkoi täyttämään sitä eilen ja kappas arvatkaa vaan onko se vesi puoliksi meidän puolella tankkia. Onhan se. Joten tankki on sama kuin hyödytön meille. Naapuri täyttää tankkia  mitä luultavimmin suolavedellä ja meille se oli ennen nimenomaan puhtaan veden lähde, puhtaimman mitä täällä voi saada. Ei ole enää. Tilanne on aika lailla lost-lost molemmille osapuolille. Kunnan veden paine ei riitä nousemaan meidän maanpäällisiin tankkeihin, edessä on siis jonkinlaisen pumpun osto meille ja naapuri sai tankistaan osansa, mutta sitä täyttäessään vedestä tulee aina puolet meidän puolelle tankkia ja mehän voidaan vaikka keksiä jotain pikkujäynää sille vedelle kiitokseksi tästä kaikesta (minä en ainakaan just nyt jaksa mitään toisen posken kääntämistä lyöjälle).

Tällä hetkellä joudumme siis tilaamaan vettä meille, sitä tuodaan vesisäiliörekalla ja ikinä ei voi olla varma minkä laatuista vesi on. Great. Kaverit on jo kertoneet kauhukertomuksia mitä kaikkea vedestä voi tulla ja kuinka erityisesti vauvan kanssa pitää olla tarkkana, että vesi on puhdasta. Ihmiset siis kaatavat klorittia vesitankkeihinsa eliminoidakseen pöpöt ja madot. Kloritti on kaiketi halvin vaihtoehto. Tiedän että muitakin vaihtoehtoja on. Seuraavana projektina onkin tutustua sitten siihen teemaan, kuinka saada vedestä käyttökelpoista ja edes jotenkin turvallista käyttää.

Käsi pystyyn kuka jaksoi lukea näin pitkälle! Vesisotatarinaan liittyisi vielä monta muutakin vaihetta, mutta tässä nämä keskeisimmät ja ne verenpainetta eniten nostattavat on jätettävä taka-alalle. (Esimerkkinä yksi niistä, katkera opetus.)

Nyt lounasta ja sitten menen kuuntelemaan mitä synnytysvalmennuksessa on tänään opittavana.