Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

29.3.2012

Ikivanhan uusi elo

Kotikotoani pois muuttaessani sain mukaani äidiltä vanhan pussilakanan, pussilakanan, jonka äitini ja isäni olivat saaneet vuosia sitten. Olen aina tykännyt pussilakanan ajattomasta ja raikkaasta kuosista. Vuosien varrella lakana on kulunut pehmeääkin pehmeämmäksi, pinta on jo haalistunut. Muutama viikko sitten pesukone teki siihen reiän. 


Ajattelin, että laitan tämän perintölakanan kieroon. Hippuselle siitä saa just muutaman lakanan, kapaloliinoja ja vaunujen kantokoppaan reunasuojat. Minä olen ihan innoissani tästä, harvemmin tulee harrastettua mitään vanhasta uusia -juttuja, en ole ikinä ollut käsityöihminen. Toki nytkin ompelija ompelee lakanat, mutta että ihan itse mittasin, että minkä kokoisia.


Niin ja on se vaan kumma kuinka tämäkin varmaan ainakin sen 25 vuotta vanha pussilakana on kestänyt aikaa, vanhentunut ja harmaantunut arvokkaasti ja siltikin kangas on vielä vaan aika paksua ja vahvan oloista. Nykyiset uudet lakanamme nyppääntyy ja menettää muotonsa jo parissa vuodessa, vaikka olisivat kuinka finlaysonia.


Nyt odotan sormet ristissä toivoen, että ompelija ymmärsi mitä haluan. Ensi viikon lopulla saan pussilakanan uusissa muodoissaan takaisin.

Ei kommentteja: