Niin jäi rouva rannalle huutelemaan kun mies lähti reiluksi viikoksi työmatkalle Sveitsiin. Miehen ensikommentit paikasta olivat: on kovin harmaata ja synkkää, väritöntä. Näinkä sitä silmä tottuu siihen, että aina on ympärillä miljoona eri väriä? Mombasan vihreys ja aina kukkivat kukat, liikenteessä mitä värikkäämmät autot ja tuktukit, ihmisten päällä lesot ja masaiden punaiset viitat.
Lauantaista on näin kolmen viikon jälkeen muodostumassa hyvää vauhtia varsin aktiivinen urheilupäivä. Aamu alkaa lenkillä puistossa, jatkuu myöhäisellä aamiaisella, jonka jälkeen tehdään mitä tehdään ja iltapäivästä mennään urheilemaan lisää, minä uimaan ja mies salille. Uin vihdoin sen kilometrin täyteen!!
Sunnuntain loikoilin päämäärättömästi Mombasan parhaassa jäätelöpaikassa, aamupäivän kiukuttelin kotona sähkökatkoa ja hikoilua, illan vietinkin kaverin kanssa tiiviisti teeveestä hömppää katsellessa.
Nyt lähden ihmettelemään värejä etelärannalle ja huutelemaan merelle ikävääni. Oikein loistakasta maanantaita!
Niin ja arvon lukijat, aktivoitumisen aika!! Ottaisin mielelläni vastaan toiveita jutuista. Oma mieli on jokseenkin laiskistunut ja ympäristön havainnointi on tasolla nolla. Kaikki yhtään järkevää muistuttava aivotoiminta keskittyy Hippuseen ja haluaisin kuitenkin pystyä myös ajattelemaan kaikkea muutakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti