Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

2.3.2012

Perjantaiaamun kootut

Olen miettinyt, että lempinimet pitäisi kieltää. Kauniit nimet pilataan ihmeellisillä väännöksillä, tyyliin Kirsi-Kipa (Kiki on mun mielestä kiva), Jukka - Juke, Suvi - Supe, Valdemar - Vatukka (kuulin just uuden), Marianne - Marsku, Harri - Haba, Lauri/Laura - Lartsa/Lare, ymmärrettekö pointin? Ehkä tämä harmittaa eniten juurikin sen takia, että meidän Hippuselle on vääntäytynyt jokseenkin pelottava nimi ja mitä jos se nimi jää elämään myös virallisen nimen jälkeen?

Olen päättänyt tehdä tätä kakkua, maustaa sitä vielä vaan aidolla vaniljalla ja tarjota ehdottomasti jugurttisen kermavaahdon kera.

Olen jo tylsistynyt kahden viikon oleiluuni ilman sen kummempaa ohjelmaa. Hippusen vaatteet on käyty läpi ja viikattu ties kuinka monta kertaa, olen jopa askarrellut kuvakortteja Hippuselle sekä aloittanut täyttämään hänen alkutaipaleensä kirjaa. Mitä kummaa alkaisin tekemään? Mies lähtee vielä sunnuntaina yli viikon työmatkalle Sveitsiin ja poikkeaa siinä samalla Lontoossa. Nyt on siis kehitettävä jotain järkevää ja mielekästä tekemistä. En voi aina olla uimassa tai lenkilläkään. Niillä käydään jo joka päivä.

Meidän siivooja ottaa varmaan kohta lopputilin, kun mulla on ollut ihan liikaa aikaa tarkkailla sen tekemisiä ja tietysti myös huomautella niistä. En minä kuitenkaan siivoamaan tahdo alkaa... järjestely on kyllä ihan jees.

Menen nyt testaamaan josko tuo kakku saisi mairean hymyn huulille. Voikaa hyvin!

EDIT: kakku on nyt uunissa ja tuoksu on huumaava. Voisin kuvitella, että tämä jos mikä voisi tuoda kevättä rintaan siellä Pohjolassa. Appelsiinin raikas tuoksu, aah!





Ei kommentteja: