Martti ei ehkä ole koskaan ollut niin tukevassa kunnossa kuin tällä hetkellä ja silti kylkiluut ovat näkyvillä,mutta selvää kasvamista on tapahtunut. Tosin eipä ole herra kieltäytynyt ruuastakaan pariin kuukauteen. Tänä aamuna pitkästä aikaa Mara söi vaan puolet annoksestaan ja jäi sitten viereen vetkuttelemaan.
En tiedä onko haju - ja tuntoaistille tapahtunut jotain, mutta useamman kerran on Martilla jäänyt kuonoon ihan kunnon kökköre ruokaa, niin tänäänkin.
Eikä kieli auttanut ollenkaan.
Siinä herra vaan poseeraa ihan ihmeissään.
Ja selvästi jo kummastuneena minun nauruun.
Yllä oleva kippo on Hildan. Ostin sen Suomesta, koska sen luvattiin hidastavan syömistä jopa viisinkertaisesti. Ne ensimmäiset viisi päivää Hildalla menikin syömiseen yhtä kauan kuin Maralla eli useamman minuutin, mutta nopeasti meidän ahmatti hoksasi kuinka tyhjentää tämäkin astia puolessa minuutissa. Hilda on ihan omaa luokkaansa mitä tulee hotkimiseen.
Kun Hilda on valmis oman ruokansa suhteen, alkaa välittömästi kyttäys Maran kupille. Koirat tietävät ettei toisten kupeille ole mitään asiaa, mutta tuo viekas kettu odottaa kärsivällisesti hetkeään hyökätä. Niinpä ruokailuja pitää valvoa ja Martin kuppi lähtee vitkuttelen myötä pois, jääkaappiin odottamaan iltaa.
2 kommenttia:
Hei!!
Ihanaa Piristystä päivään!!!!
nuo Maran kuvat kyllä naurattaa.
Voi Hilda ahmatti toinen on niin onnellisen näköinen.
Kaikkea Hyvää teille!!!
- savon keväästä-
juu, Maran kustannuksella on helppo vähän pilailla, kun se välillä on aina tuommoinen toope ja samalla niin hellyyttävä.
Lähetä kommentti