"jambo! terveisiä mombasasta.
positiivista tähän mennessä:
näin kilimanjaron lentokoneesta, se näytti uskomattoman upealta ( kilimanjaro on muuten tansanian puolella, minä aina luulin, että se on keniassa).
kaupasta saa juicy fruit -purkkaa!!
ruoka tuntuisi olevan todella hyvää!! paljon kasvisruokaa, itämaisella vaikutteella. mies vei minut eilen syömään libanonilaiseen ravintolaan, sieltä sai vaan kasvisruokaa, eikä siellä ollut mitään alkoholia tarjolla, ei edes bissee. arvatkaa oliko se vahinko? mutta molemmat päädyimme siihen tulokseen, että ruoka oli oikein maukasta.
koirien mombasan pään tullitaistelussa ei mennyt kuin pari tuntia.
ensivaikutelma kenialaisista. (ystävällistä ja avuliasta porukkaa, vaikka henk.kohtaisen reviirin rajoissa ei olla samoilla linjoilla.)
paikallinen tusker-olut on hyvää.
cashew-pähkinäpussi maksaa alle 50 senttiä.
perhe on koossa.
siihen se positiivisuus sitten jääkin.
olen jo valmis lähtemään täältä. tämä kaupunki on niin likainen, saastaisen näköinen suorastaan. taloa ei tunnu löytyvän millään, tai onhan niitä vaikka millä mitalla, mutta budjetti ei anna periksi. viime yön nukuimme semmoisessa rotanloukussa ettei tosikaan, etuovea ei saanut lukittua ollenkaan, paikkaa ei oltu siivottu varmaan vuosiin, vessat eivät toimineet, mitään hyvää siinä paikassa ei ollut. se oli kammottava. ensi yöstä ei ole vielä tietoa. yksi varasuunnitelma on olemassa, jos kaikki kymmenen muuta suunnitelmaa menevät puihin.
hyttyset ovat huomanneet tuloni, hyttyset rakastavat vertani. oli se hyvä, että laitettiin se malariaverkko yöllä vasta siinä vaiheessa, kun minua oli syöty jo noin kymmenestä eri kohdasta.
liikenne on jotain käsittämätöntä, ihmeen joustavan oloista, mutta autoja on kaikkialla, miehiä aasinkärryt täynnä vettä tai hedelmiä tai roinaa juoksee pitkin katuja, yläruumis paljaana, hiki virraten (ei sinänsä niin negatiivista).
kuumuus. en tiedä olenko tämmöistä ultimate kuumuuskosteutta ennen kokenut, enkä totta puhuen olisi edes välittänyt kokea. hiki valuu koko ajan. myös yöllä. koirat läähättää taukoamatta, paitsi autossa, jossa ilmastointi on tarpeeksi tehokas. mitenkähän kauan tähän kestää tottua?
hakuna matata ei pidä tällä hetkellä paikkaansa, toivottavasti voimme pian huolettomina toistella tuota ei ongelmia -hokemaa täällä."
Edelleen Kilimanjaro sykähdyttää, jos sen onnistuu koneesta bongaamaan. Juicy Fruitin hurmio kesti tasan niin kauan kuin sen makukin suussa eli sen kymmenen sekuntia. Ruoka on ihan jees, kunhan hieman on tarkkana siitä mitä suuhunsa laittaa. Cashew-pähkinöitä en ole ainakaan puoleen vuoteen voinut syödä, Kenya Airwaysin piikkiin menee se. Tuskeriakaan en ole saanut valovuosiin, eipä sillä että olisi tehnuyt mielikään. Perhe on vielä koossa, porskuttaa vaan vahvempana eteenpäin. Tuntemani kenialaiset ovat edelleen oikein oivaa porukkaa, vaikka itse yhteiskunta on mädempi kuin mätä itse.
Edelleen olen valmis lähtemään täältä ihan vaikka heti, mutta olen asennoitunut niin, että vuoden päivät täällä vielä ollaan. Mombasa on edelleen likainen, saastainen ja täynnä törkyä. Roskia on kaikkialla, lehmät ja vuohet syövät koirien kanssa mitä roskakasoista löytävät, ihmiset etsivät mitä vaan pystyisivätkään hyödyntämään roskakasoista. Liikenne on yksi iso farssi ja saa verenpaineen edelleen kiehumaan ja kovaa.
Kuumuuteen on jotenkin tottunut, kyllä siitä edelleen ahkerasti valitan, mutta jos menee ulos tai tulee sähkökatko niin hiki on silloin varmasti läsnä. Suihkussa tulee noina hikipäivinä käytyä ainakin kaksi kertaa, vaatteita vaihdettua vielä useammin, mitään muuta kuin ohutta puuvillaa ei voi kuvitella pukevansa päällensä. Keinokuidut tukahduttaa.
Hakuna matataa en ole juurikaan hokenut. Vielä enemmän täällä hoetaan Pole pole, joka tarkoittaa hitaasti hitaasti. Arvatkaa vaan ärsyttääkö se minua toisinaan kun asioiden pitäisi tapahtua just nyt?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti