Kun vuorokaudesta pystyy ajattelemaan kaksi tuntia ja senkin vain ameeban tasolla niin blogin päivitys on jäänyt, blogin olemassaolokin lähes sivuutettu. Aamupäivän valveillaoloajan olen käyttänyt lääkkeiden ottamiseen ja E-entertainmentin tuijottamiseen, kiitokset vaan Kardashianin perheelle päivieni iloista. Antibiootti, jota minulle määrättiin tuntuu olevan tujua kamaa, pari tuntia sen ottamisen jälkeen olen suht toimintakykyinen (eli aamupäivän muutaman tunnin) ja sitten lähtee taju, kipulääkkeeksi määrättiin ottamaan neljä kertaa päivässä 1000mg parasetamolia, hoh hoijaa! No, en ole ottanut kuin tarvittaessa. Aiemmin olen ollut sitä mieltä, että parasetamoli ei toimi minulla, mutta tämä lääke on todistanut olevansa toimintakykyinen.
Maanantaina alkanut ameebataisto alkaa osoittaa pienoisia taipumisen merkkejä, tai sitten tämä on vaan tätä aamupäivän huumaa.
Eniveis, viime lauantaina jouduimme siis todellakin merihätään. Kuka oli ensimmäinen kommentoija MAYDAY MAYDAY? Osuit oikeaan. Tarkoituksena oli kyllä viettää rento aamupäivä kalastaen. Ensimmäistäkään kalaa ei tullut, miehestä otetut valokuvat ovat lavastettuja. Vieläkään ei ole selvinnyt syytä merihätään joutumiselle, joko bensa loppui tai sitten molemmat moottorit irtisanoivat itsensä. Paatin kapteenilla ei ollut mielipidettä asiasta. Mombasan rannikkoa aalloilta suojaa koralliriutta, meren puolella aallokko on korkeaa ja kovaa, syvänmeren kalastusta ei suositella, jos pahoinvointiin on taipuvainen. Ja kyllä, meno oli sen mukaista. Onneksi minut on varustettu rautaisella kunnolla matkapahoinvoinnin suhteen. Kolmen tunnin kalastamisen jälkeen paattimme pysähtyi, moottorit hiljeni ja paatin kippari ja apulainen alkoivat vauhdilla hääräämään kalastusvälineitä kasaan sekä kaikkia veneessä olleita tavaroita yhteen. Meille ei tietenkään puhuttu mitään, ei edes kysyttäessä. Aika pian jokainen ymmärsi tilanteen ja kapteenia painostettiin pyytämään apua nythetipaikalla. Aallot paiskoi laivaa, rikkinäisiä pelastusliivejä alkoi pian olla jokaisen päällä. Apua odotimme kauan. Iloinen lauantaiaamun puheensorina vaimeni, mies tavoilleen uskollisena jatkoi puhumistaan (puhui varmaan autoista ja moottoreista), rauhoittavaa tavallaan sekin. Vihdoin avun tultua, ei tullut merivartiosto/poliisi vaan toinen kalastuspaatti, kapteeni päätti hypätä mereen viemään köyden toiseen veneeseen. Ensimmäisellä kerralla köyden kiinnittäminen ei onnistunut vaan tarvittiin toinenkin kerta. Meidän porukan miehet alkoivat pikkuhiljaa hermostua miehistön toimintaan, jossa ei tuntunut olevan mitään logiikkaa tai ajatusta takana. Loppuviimein matkattiin reilun tunnin verran vielä avomerellä aallokossa hinauksessa ennen kuin pääsimme rauhallisemmalle alueelle ja lopulta satamaan. Paatin omistaja väisteli velvollisuutensa täysin, ei tullut satamaan vastaan, vaikka lupasi. Soittaessa sanoi olevansa matkalla, mutta ei siltikään koskaan saapunut eikä enää ottanut meihin yhteyttä ollenkaan. Laadukasta toimintaa. Voin suositella syvänmeren kalastusta rautaiset hermot omaaville seikkailunjanoisille matkaajille tai ihan vain niille, jotka haluaa mennä keikkumaan aallokkoon moneksi tunniksi ilman mitään saalista.
Nairobi oli mahtava ilmansa puolesta. Hotellissa ei tarvinnut yöllä edes ilmastointia ja silti sai nukkua paksun untuvatäkin alla. Illalla hengitys höyrysi ulkona, minä niin tykkäsin. Oli ihan illalla mentävä hotellin katolle hetkeksi palelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti