Menimme tänään siis kirjoittamaan vuokrasopimusta, menimme kirjoittamaan sitä myös jo viikko sitten. Viikko sitten sopimuksessa oli muutama juttu, jotka piti muuttaa, joten uuden sopimuksen valmistumista piti siirtää viikolla (pole, pole). Paikasta a paikkaan b siirtyminen paikan c kautta vie täällä aikaa. Miehelle se tarkoittaa myös paljon vaivaa, minut pitää hakea kotoa ja istua taas liikenneruuhkassa ja sitä rataa.
Tänään kello kaksi olimme valmiita allekirjoittamaan sopimuksen, ihan vain, jotta paikan manageri pystyi kertomaan meille, että koirat eivät tulekaan kyseeseen. Hah, ja vastahan asiasta on puhuttu melkein kaksi kuukautta, mietitty yhdessä kuinka asiat järjestetään, jotta vartiointikoirat ja meidän murut tulevat toimeen, pohdittu kuinka aitaa pitää fiksata, jotta Hilda ei pääse sen alta jne. Niin ja olimme matkanneet paikalle ainakin sen tunnin ihan vain kuulemaan, että koirat eivät ole tervetulleita. Hieman sieppasi, mutta ei yli äyräiden, ei noussut hikeä otsalle, koska täällä on satanut ja ilma on viilentynyt, niin luksusta! Minulla on ollut farkut jalassa, ensimmäistä kertaa päiväsaikaan Mombasassa. Harmittaa silti. Yksi talon omistajista oli palannut Keniaan ja antanut ehdottoman ein koirille, kehtasivat vielä kysyä, että voisiko koirat asua jossain muualla. Pah, eivät sitten voineet edes puhelimessa kertoa.
Pieni toivonkipinä elää yhä, hippitaloa naapurista yritetään edelleen tarjota meille ja tänään agentti näytti meille lupaavan näköistä paikkaa, näimme tosin vain pihan ja talon ulkoa, mutta se näytti heti tuon menetetyn juppitalon jälkeen parhaimmalta pihalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti