Wakati = hetki

Keskiviikko, aamupäivä, kello lähenee yhtätoista. Takana huonosti nukuttu yö (koko yön kestänyt sähkökatkos, kuuma kuin prkl, ac ei toiminut), aamupala, pitkä keskustelu kodinhoitajan kanssa Kenian poliittisesta tilanteesta (!!), linnoittautuminen verannalle. Vettä satoi pitkin yötä, aamulla sade lakkasi ja jätti jälkeensä pysähtyneen ilman, vei tuulen mennessään ja yrittää nyt selvästi tukehduttaa minut tähän raskauteen.

Tuoksu on muuttunut, vahva maa ja rauta haisee, ei niin kovin miellyttävälle. Linnut sirkuttavat minkä ehtivät, apinat mellestää. Apinat ovat tainneet keksiä leikin, ärsytä koiraa. Ne tulee jo niin matalalle, että koirat melkein yltää, mutta sitten ne sujahtavat silmänräpäyksessä korkealla puuhun suojaan ja sekös Maraa ja Hildaa harmittaa.

Haaveilen jo iltapäivästä, kun kodinhoitaja on mennyt. Laitan ilmastoinnin täysille ja linnoittaudun television eteen. Se pahuuden pesäke alkoi toimia yllätykseksemme sunnuntaina.Arvatkaa vaan ollaanko katsottu? Kysykää vain kuinka paljon.

Istun siis tässä verannalla. Paita on likomärkä, jaloissa virtaa hiki, nenän alta tippuu pisaroita tai sujahtaa suoraan suuhun. Alan olla aika valmis tähän viiden viikon lööbäiluun. Pitäisi alkaa päästä liikkeelle.