Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

13.4.2012

Hiki, osa sataviis

Vuodatinko siitä jo, että se kauan odotettu sade kesti kaksi yötä ja sen ekan aamun puoli tuntia? Helpotuksen toi, hetkellisen. Nyt lämpötilat ovat kohonneet taas aivan omiin lukemiinsa, odottava ja painostava kosteus seuranaan. En tiedä voiko hikoilu tästä intensiivisemmäksi muuttua?

Ei mulla muuta.

Rivien välistä saa kyllä lukea, että olen ihan kypsynyt, en tartte enempää kuumaa.

Ei kommentteja: