Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

27.4.2012

Myrskystä aavoille vesille

Helpottaa, olo helpottaa, mieli on tyyni jo viidettä päivää. Tyyni, väsynyt, tylsistynyt yhtäkaikki, pääasia ettei kiristä niin mahdottoman paljon. Juuri mikään ei ole muuttunut ulkoisista tekijöistä, tosin vettä on tullut toistaiseksi hanasta ja vesikriisin pitäisi olla selätetty. Netti ja sähkö toimivat kun toimivat ja kontti makaa edelleen satamassa ja sydäntä kyllä kuristaa niin paljon kun tekisi niin paljon mieli päästä laittaamaan Hippuselle kaikki kuntoon. Kai se sairaalakassikin olisi jo hyvä pakata, sanovat kokeneemmat, mutta ensin pitäisi vaan saada tavarat tänne. Nyt Hippusen pieni omaisuus on pakattu kolmeen paperipussiin miehen vaatekaapin perälle.

Puolentoista tunnin kuluttua mies on Mombasassa ja minä lentokentällä halaamassa lujaa pallomahani kanssa.

Yöuneni ovat lyhentyneet viime päivinä, päiväuniakaan en ole kaivannut. Sään muuttuessa hiukkasen vilpoisemmaksi eli ihan liian kuumasta kuumaksi on tuonut kauan kaivattua helpotusta olooni. Sormet ja jalat ovat palautuneet suurinpiirtein entiselleen, jaksan ajatella muutakin kuin kylmää vettä. Yölämpötila on laskenut reilusta 30 asteesta 27 asteeseen. Päivisin ollaan siellä 32-34 asteen tuntumassa.

Just nyt on hyvä olla, tuijottelin just Maran kanssa pari minuuttia silmiin. Tuo koira on kyllä niin mun koira. Se ei enää oikein millään laske minua silmistään, nukkuu aina niin, että voi vaan vähän raottaa silmiä ja nähdä minut. Hilda taas viipottaa päivät ulkona liskojensa perässä eikä sitä juuri näy kuin ruoka-aikaan sisällähän. Nauttikoon nyt näistä vilpoisemmista päivistä.

Lentokentälle päin pitäisi lähteä ajamaan, katsotaan siis kuinka kauan rauha malttaa mielessäni asustaa.
Voikaa hyvin ja aurinkoista viikonloppua!

Ei kommentteja: