Suomessa pinnalla ollut ruokakeskustelu on pakostakin saanut suupielet nykimään. Kuinka erilaisissa yhteiskunnissa elämmekään? Suomessa eineshyllyt kasvavat kasvamistaan, E-koodejen jono kasvaa ruokapaketin kyljessä, kananugetista ei löydy enää kanaa ollenkaan ja silti liian moni tyytyväisenä lätkäisee einespaketin illalla mikroon ja lappaa sen suuhunsa joko tietokoneen tai television edessä. Toista ääripäätä taas edustaa terveysintoilu, jossa aikaa kuluu runsaasti kauppojen hyllyillä ja itse ruokaa valmistaessa. Mihin on kadonnut ruokailun normaalius, tavalliset jauhelihakastikkeet ja kaalikääryleet perunoilla?
Namibiassa kaupasta ei valmisruokaa löytynyt, pakastealtaasta ehkä jotain pitsaa ja noita kananugetteja. Ruoka valmistettiin alusta loppuun itse. Ainut ihmetyksen paikkani ruokakaupoissa oli tuoreen kalan ja merenelävän poissaolo. Tuoretta kalaa ei yksinkertaisesti saanut, vaikka asuimme meren rannalla. Rannikolta löytyi yksi kalakauppa, joka tuoretta kalaa tarjosi. Se oli tarpeeksi meille.
Mombasassa kaupat eivät tarjoa tuoretta lihaakaan, puhumattakaan kalasta. Liha ostetaan erikseen lihakaupasta, missä yhdessä tiskissä on kanaa, toisessa vuohta, kolmannessa nautaa ja ehkä neljännessä possua (jos omistaja ei ole muslimi). Tiskissä on suht isoja ruhonpalasia ja sitten pitäisi osata sanoa, että mitä osaa siitä ruhosta haluaa. Hmmm... Anatomian tunneilta muistissa on se, että lonkan koukistaja on sisäfilettä. Pekoni tulee vatsasta ja rimpsut kyljistä. Lihanmyyjä leikkaa paljain sormin ilman kumihanskoja sitten haluamasi palan ja lätkäisee sen muovipussiin, maksan ja avot kaupat on tehty. Lähden lihakimpale muovipussin pohjalla kävelemään kohti hippitaloamme. Teollisesta käsittelystä ei ole puhettakaan. Veikkaanpa, että ruoka on puhtaampaa Mombasassa, vaikka hygieniapuoli minua kauhistuttaakin.
Välihuomatuksena haluaisin muistuttaa, että itse en lihaa syö, en ole syönyt sitten vuoden -98, paitsi viime viikolla siinä hernekeitossa. Mies hoitaa lihansyönnin perheessämme ja mitäpä sitä ei rakkaansa vuoksi tekisi?
Kala on sitten toinen tarina. Kodinhoitajamme kertoi minulle, että kala haetaan rannalta, jossa kalastajat sitä myyvät yhden jälkeen päivällä. Tänään mennään siis rannalle kello yhdeltä!
3 kommenttia:
Jenni kulta! Kaikki tuo kuvaus ja elo kuulostaa taas niin eksoottiselta täältä Kortteisenmäestä katsoen.Kivaa. Mutta ei ne jauhelihakastikkeet, kaalikääryleet ym.ole ainakaan mummoloista mihinän kadonneet.Mutta meidän mummojen myötähän voi näin käydä.Odottelen HANNAA tulevaksi ja laittelen juuri makkarakastiketta,perunamuusia ja voiporkkanpoita.
toisaalta liiallisesta hygieniastakin on seurannut paljon allergioita, muistan lukeneeni jostain tutkimuksesta jossa todettiin että maatillalla kasvaneilla lapsilla on paljon vähemmän allergioita kuin kaupunkilaislapsilla. sen vuoksi yritän itse ollahermoilematta liikaa hygienian vuoksi, vaikka se välillä koville ottaakin. tietysti keniassa tilanne on eri, kun on oikeasti riski että saa jonkun taudin, varsinkin niin kuumissa oloissa. mutta euroopassa on mielestäni melko vaikeaa saada liian epähygienistä lihaa, tai muuta ruokaa. :)
Mummo- kyllä sen tiedän, että sinun luona on aina ehtaa ja aitoa ruokaa tarjolla! Viime yönä näin unta, että olin Kivelässä lomalla. Ikävä.
I - kiitos kommentista, kävin kurkkaamassa blogiisi ja sitä kautta löytyi muutama muukin uusi blogituttavuus! Minäkin olen joskus törmännyt vastaaviin tutkimustuloksiin allergioiden ja hygienian välillä. Aika rauhallisesti täällä tilanteeseen suhtaudun, vaikka se lihan kippaaminen muovipussin pohjalle vähän hirvittääkin. Kaippa se kuumentaminen ja kypsäksi paistaminen tekevät tehtävänsä. Tosin miehen mielestä liha on sitä parempaa mitä raaempaa se on. Viikonloppuja!
Lähetä kommentti