Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

14.3.2011

Jumatatu = maanantai - aika hauskoja nämä viikonpäivät!

Ilta hämärtyy, odotan miestä kotia. Pian pitäisi portin käydä, talonmiehemme siellä on avaamassa porttia. Herra talonmiehellä on oma pieni talo etupihalla, siinä hän on jo asustanut useamman vuoden ja pitänyt pihasta huolta. Joka aamu talonmies lakaisee pihan pienen ajotien ja käy sitten haravoimaan pihaa, kastelemaan puita, pitämään huolta. Herra talonmiehen perhe asuu muualla, mutta talonmies menee kerran viikossa perhettään katsomaan, perhe tulee tänne sunnuntaisin. Tosin me emme ole vielä tavanneet, koska kaksi viime sunnuntaita perheen on pitänyt jäädä kirkolle auttamaan vielä jumalanpalveluksen jälkeen. Aluksi minulla oli olo kuin kalalla kuivalla maalla, en oikein tiennyt kuinka olisin, kun toinen on koko ajan jossain nurkan takana hääräämässä, mutta nyt talonmiehen olemassa olo tuntuu hyvälle ja tutulle. Koirat, tai lähinnä Martti tuntuu tykkäävän kovasti seurata talonmiehen puuhia, Hildalla on liian kiireistä siilejen ja liskojen kanssa.

Toinen uusi tuttavuuteni on kodinhoitajamme, aivan ihana rouva. Hän olisi tullut meille kuutena päivänä viikossa, pedannut aamuisin sängyn, valmistanut ruokaa, tiskannut, pessyt pyykit ja pitänyt talon nuhteettomassa kunnossa, mutta minä neuvottelin talon omistajan kanssa ja pyysin vain kolmea päivää viikossa. Kodinhoitajalle löytyi onneksi muitakin töitä omistajan muissa taloissa, joten en toivottavasti ainakaan ottanut mitään pois rouvalta. Tämän rouvan kanssa on tullut vietettyä monta hetkeä verannalla vaihdellen kuulumisia ja höpisten kaikenlaista tuikitärkeätä.

Namibiassa oli jokseenkin jo suuri kynnys ottaa kotiapulainen kerran viikossa siivoamaan. Nyt seuraa on jo ympäri vuorokauden, koska kuuden jälkeen illalla vartiointiliikkeen mies tulee portillemme päivystämään, jotta herra talonmies saa levätä rauhassa. Kaikkeen tottuu, ja erittäin helposti näihin ylellisyyksiin, vaikka ne täällä ovatkin arkipäivää kaikille big peopleille (useasti olen jo täällä kuullut erottelun small people / big people).

Ja sitten hei!! Korvat hörölle ja katse tiukasti tekstiin! Tämän viikon aikana kommenttinsa antaneet saavat postikortin Keniasta! Jenni tahtoo kommentteja, ei tarvitse edes kommentoida tekstiä, kerrot vain että olet siellä niin tiedän ketä siellä koneen toisella puolen on. Vaihdellaan osoitteita sitten s-postitse, jos osoitetta ei minulla vielä ole. Joten jätähän jälkesi kommenttilootaan. Saa kommentoida mihin tekstiin vaan tämän viikon aikana!

Nyt tää lähtee pitsalle! Rannalle :)

19 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Paljon on viikossa tullut tekstiä.
Oltiin ranskassa konstan karnevaali lomaa viimme viikko viettämässä lasketellen.
T: Isi

Jenni kirjoitti...

Heii!! Ehdin ekana, mä ainakin käyn täällä tiuhaan, ei jää kirjainkaan lukematta!

Vesa osti tänään töihin mennessään erään lehden, jonka saapumista kotiin odotan innolla!! Ei ollu meidän lähikaupassa, sen kauemmas ei tämä toipilas päässyt tänään.

Pusmus!!!

t.Jenni

Jenni kirjoitti...

En ehtinytkään ekaksi. Isi kiilasi ohi!

Anonyymi kirjoitti...

Kovasti luetaan blogia! Ja ihanan aktiivisestioletkin nyt päivittänyt tätä!
Ihan mahtavaa seikkailua saatte elää. Kiva päästä seuraamaan sitä :)
t.jenni, jusa ja iia

Unknown kirjoitti...

Ihana haaste!! Joo, postikorttia odotellessa :)

Hanne kirjoitti...

Grr...Aina mulle käy näin kotona.. Saako kaksi jos kirjautuu eri tileillä?

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Toivottavasti sun ei tarvi lähettää satoja postikortteja. Olen ymmärtänyt, että lukijoita on melkoisesti. Puspus molemmille !!!ja karvatassuillekin. T.M&M

Miltsu kirjoitti...

Heii minä haluan kortin :) minne voi lähettää osoitetiedot?

Aila mummo kirjoitti...

Uskomatonta. Ihan kuin lukisi romaania viime vuosisadalta linnanrouvasta palveluskuntineen.JOKA AAMU AVAAN ENSIMMÄISEKSI TÄMÄN BLOGIN. KAHVI SEURAKSENI.

jenni kirjoitti...

Hei!!

Alkaahan sieltä tippuaa kommentteja, jee!

Mila, laita sun osoite tulemaan osoitteeseen: kuosmanen.jenni (@)gmail.com

Anonyymi kirjoitti...

Onko kaikki tiet hiekka teitä ?
Terveisin: Äiti ja Mikko

Anonyymi kirjoitti...

Milloinkas se jumalauta tulee? Eikun hyvää tiistaita vaan ja terkkuja aurinkoisesta Rysälästä :)
t. Asta
PS. Meille riittää yksi kortti..

Laura, freelance journalist kirjoitti...

Minäkin luen näitä uskollisesti!! Ihanaa luettavaa, tosin ei tee hyvää mun matkakuumeelle. Pus!
Laura

Katsan blogi kirjoitti...

hei hei, vankimmat (ja vanhin?) fanit täällä, aina luetaan ja innolla odotetaan uutta tekstiä aina. korttia odotellessa :)
k&kumpp

Anonyymi kirjoitti...

heipä hei. Kyllä luetaan, säännöllisen epäsäännöllisesti. Lapset myös katselevat kuvia mielellään.

Käsittämättömän rohkeana kohtaat kaiken uuden. Ihailen!

T: Elina

jenni kirjoitti...

Äiti ja Mikko - kyllä täällä asfalttiakin tuurilla löytää, isoimmat tiet on päällystettyjä, mutta melkeimpä kaikki muut ovat hiekkateitä, isoilla kuopilla varustettuna.

Asta -heh, ei ole jumalautaa! Vaikka varsin vekkulilta swahili vaikuttaakin.

Laura - matkasuunnitelmaa vaan kehiin, meilläkin on kai pian jo koti, jonne vieraita mahtuu!

Kati - kuin myös!

Elina - kiva kuulla :), sun osoitteen läydän ehkä fb:stä?? Jos ei ole siellä niin voit laittaa sen mulle kuosmanen.jenni(@)gmail.com, ilman noita sulkuja tietenkin!

Anonyymi kirjoitti...

Moi Jenni, sulla on taito kirjoittaa niin, että sait koukkuun eli lähes kaiken olen lukenut ja kuvia katsellut ja nauttinut. Siispä taas tämä postikorttijuttukin oli hauska idea ja sitä odotellessa...terveisin Satu-Maaria

jenni kirjoitti...

Satu-Maaria, kiitos!! Laita mulle sun osoite s-postiin kuosmanen.jenni@gmail.com, niin saan kortin postiin. Varsinkin nyt uuteen paikkaan tutustuessa blogia on taas mahdottoman kivaa kirjoittaa.

Maarit R kirjoitti...

Hahaa, vielä ehtii!! Terkut viikko sitten Suomeen palanneelta. :) Laitan sulle s-postilla osoitteen.