Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

11.3.2011

Tuk-tuk

Kotitiemme, karibu! Meno on vähintäänkin möykkyistä tällä tiellä, kuva ei tee oikeutta tielle sitten ollenkaan, mutta tähän hätään en parempaakaan saanut otettua.


Loputtomalta tuntuva asuntojahti sai tänään toiveet taas heräämäään, yksi potentiaalinen asunto olisi tiedossa. Tosin se on kalustamaton. Minua kyllä kiehtoisi aika lailla sisustaa asunto itse, mutta en tiedä mitä kukkaro siihen sanoo. Kadunvarret on täynnä mitä erikoisempia huonekaluja ja sisustuselementtejä, puusepiltä voi tilata piirrustusten kanssa lähes mitä vaan, joten oikeastaan rajana on vain kärsivällisyys. Jos Namibiassa kaiken kanssa piti säätää, niin täällä säätäminen kokee aivan uudenlaisen ulottuvuuden. 




Aamupäivän kuljin asuntonäytöissä tuk-tukilla. Kotiin palatessani kävin viereisessä kaupassa, Nakumatissa (oiva nimi, eikö?), tuk-tuk odotti minua ja kuski auttoi kantamusten kanssa. Tuk-tuk oli apunani 2,5 tuntia ja hommalle tuli hintaa 500 shillinkiä eli noin  5 euroa. Sekin oli euron liikaa, mutta tippasin hyvästä palvelusta. Kätevää, joskin ei turvallista ollenkaan.




Liikenne on täällä kaaosmaista, joten autolla ajamista en ole vielä edes harkinnut. Tuskin pääsisin ekasta risteyksestä ikinä kääntymään. Minulla on hieman erilainen tilantarve kuin näillä Mombasan kuskeilla.

Ei kommentteja: